Koska kaikki Tukholman konferenssiin liittyvä materiaali on töissä, kirjoitan ensin turistinaolostani Tukholmassa. Minullahan oli siis aikaa sekä keskiviikkona (tämä tarina siis sijoittuu parin viikon takaisiin päiviin) aamulla että perjantaina illalla pyöriä kaupungilla itsekseni. Keskiviikkona laivani oli satamassa jo ihastuttavaan aikaan klo 6.30, jolloin olin lähinnä kiukkuinen aamuherätyksestä ja parissa tunnissa jo kyllästynyt kuljeskeluun uuteen päivään heräävässä kaupungissa. Onneksi sää kuitenkin suosi: aamu oli upea.

Saavumme Tukholmaan

Söin aamupalaa, kuljeskelin trolleyn kanssa ympäriinsä, istuin Kungsträdgårdenissa lukemassa konferenssin papereita, sitten menin Slusseniin katsastamaan illanviettopaikkaa ja istuin sielläkin auringossa lukemassa. Oli varsin nättiä.

Kungsträdgårdenin suihkulähteet

Kaariportteja Slussenin tunnelbana-aseman lähellä

Kun sisko joitakin vuosia sitten asui Tukholmassa, kävin siellä monta kertaa sinä aikana. Muistot paikoista tuntuivat haalistuneen, mutta kyllä ne sitten palasivat mieleen, kun keskustassa kuljin. Esim. Sergelin tori, jonka äärellä sisko tuli mieleen tosi vahvasti, ja se eräskin hauska Harry Potter -ilta viereisessä Kulturhusetissa.

Sergelin tori

Jotenkin katukuva ja ihmiset toivat mieleen siskoni – minusta Tukholma aikanaan vaikutti kovasti hänen tyyliinsä ja olemukseensa, ja ehkä tunnelmoin niitä aikoja muutenkin yksin ikävissäni. Seuraavana iltana muuten kävelin aivan siskon taannoisen asunnon vierestä. Mieleni teki kauheasti kiljua kaikille vieressä, että ”tuolla mun sisko asui, just tuossa talossa, tästä me aina mentiin!” mutta onneksi tajusin olla keskeyttämättä hyvää keskustelua vieressäni heitä ihan näinkin paljon kiinnostavalla yksityiskohdalla. 🙂

Paras hotellisänky ikinäOlen jo puheissani hehkuttanut hotellia, missä yövyin (kuten muutkin konferenssivieraat). Melko halpaan majoitukseen tottuneelle se oli varsin luksusta. Oma huone, ihana, pehmeä sänky jossa nukuin syvää, levollista unta. Hotelli oli ympäristömerkitty, mikä näkyi uusiovessapaperin lisäksi esimerkiksi aamiaisen runsaana luomutuotevalikoimana.

Ennen tätä matkaa Tukholma on ollut minulle siskoni kaupunki. Kaikki siellä kokemani ja näkemäni on jollain tapaa liittynyt rakkaaseen siskooni, ja hyvä niin. (Paitsi yksi muisto kyllä liittyy prinsessa Victoriaan, hih.) Tämän matkan antia on kuitenkin se, että minulla on nyt omia muistoja Tukholmasta, omia muistin paikkojani. Olen kokenut siellä asioita kylläkin isossa porukassa, mutta silti yksin. Osaan näistä paikoista tuskin pääsen koskaan uudelleen. Konferenssin illanvietot esimerkiksi olivat hyvin juhlavissa, upeissa tiloissa. Ensimmäinen vastaanotto oli Södra teaternin juhlakerroksessa, aivan tämän seuraavassa kuvassa ylhäällä näkyvän keltaisen talon kattotasolla, jonka terassilta oli huikeat näkymät yli kaupungin.

Taustalla Södra teatern

Toisena iltana illallinen oli Wenner-Gren Centerissä toisella puolella kaupunkia. Pilvenpiirtäjän kattokerroksesta oli jälleen uskomattoman upeat näkymät. Ja hyvät ruoat molemmissa paikoissa! Näitä omia, minulle uusia paikkoja oli myös Tukholman yliopiston kampus, josta laitan kuvia varsinaisen konferenssiraportin väliin.

Perjantaina konferenssin loputtua olisin voinut lähteä muiden lentojaan/laivojaan odottavien kanssa kaupungille, mutta kaipasin niin kovasti omaa rauhallista hetkeä, että karkasin omille teilleni. Kävelin Djurgårdeniin ja suoraan haaveilupaikkaani Junibackeniin. Vuosia sitten kävimme siellä siskon kanssa, ja paikka oli aikamoinen elämys. Sovimme silloin, että palaamme jonain päivänä sinne. Halusin palkita itseni raskaan konferenssin Astrid Lindgrenpäätteeksi ja menin nyt sinne yksin. Ehdin juuri ennen sulkemisaikaa niin, etten oikeastaan ehtinyt katsella ympärilleni museon alkuosassa vaan kiiruhdin suoraan Satujunaan, joka kuljettaa läpi Astrid Lindgrenin maailman. Kuuntelin Astrid Lindgrenin omaa kerrontaa ääninauhalta ja nauroin ja itkin vuorotellen. Tämä oli ehdottomasti koko matkani tunteikkain ja sen kautta merkityksellisin osuus. Tarinoiden voimasta puhuttiin myös konferenssissa, mutta täällä niiden voiman vasta saattoi tuntea selkäydintään myöten. Junibacken on oikeastaan minun ja siskon yhteinen paikka, mutta toivon ettei hän pahastu tästä pikavisiitistäni sinne yksin. Se ei ole poissa tulevasta yhteisestä uusintakäynnistä, vaan tänne voin tulla uudestaan ja uudestaan.

Satujunan jälkeen Huvikumpu tai kahvila eivät oikeastaan enää kiinnostaneet, vaan shoppailin kirjakaupassa vähän tuliaisia itselle ja kummitytölle. Junibackenin jälkeen olinkin jo aika väsynyt. Kuljeskelin Djurgårdenissa ja löysin mitään reittejä suunnitelematta esimerkiksi rauhallisen hautausmaan ja sieltä Estonian muistomerkin, joka oli varsin kaunis.

Estonia -muistomerkki

Estonian muisto ei koskaan katoa

Kolmen päivän korkokenkämaratonin jälkeen en kyllä jaksanut paljoa enää kävellä, vaan istuin auringossa lukemassa, kunnes oli aika lähteä satamaa kohti. Onneksi, voi onneksi minulla oli oma hytti ja sen myötä kohtalainen rauha laivassa, sillä olin aivan loppuun väsynyt, kun sinne pääsin.

Tukholma on edelleen minusta kaunis kaupunki, jossa sietäisi vierailla useammin. Siellä on paljon nähtävyyksiä, joissa en ole käynyt, ja siskon kokemusten avulla helmet niistä löytyisivät varmasti helposti. Jostain syystä lähelle on vain niin paljon vaikeampi lähteä kuin kauas. Vai milloin sinä olet viimeksi käynyt lomamatkalla Tukholmassa – siis muutenkin kuin risteilyllä?

Advertisements