Tukka kiinni, kengät jalkaan

Jos olen osannut käyttää WordPressin ajastinta oikein, tämä teksti rävähtää blogiini klo 11:00 lauantaina 9.5.2009. Leikin vaarallisesti: jos tämä tulee julki liian aikaisin, on pienenpieni mahdollisuus, että tämän lauantain sankaritar lukee tämän ja hänen yllärijuhlansa spoilautuvat. Koska kuitenkin haluan uskoa tekniikkaan (enkä usko että ko. henkilö ihan niiiiin innokas blogini lukija on), uskaltaudun ottamaan riskin. :)’

Edit. 10.5. 2009 En osannut käyttää ajastinta oikein, joten julkaistakoon tämä vähän jälkikäteen.

Tämä viikonloppu kuluu siis tässä seurassa:

Tässä erittäin muotitietoisessa kuvassa on vasemmalla Namu, keskellä minä ja oikealla tämän päivän sankaritar. Tänään mukana on myös koko joukko muita, mutta kun en ole koskaan tavannut, en voi liittää tähän päätöntä kuvaa heistä. Tämä kuva sen sijaan on otettu sinä marraskuisena, lumisena iltana viime talvena, kun valloitimme Vanhan Hämeentien – me ja ne muut ihanat historioitsijat. (Ja kyllä, tuo musta kummallisen muotoinen möykky Namun olkapäällä on lapaseni.)

Nyt olen siis Pohjanmaalla viettämässä ystäväni siirtymäriittiä nimeltään polttarit. Suunnitelmia on tehty paljon, toivotaan ettei vesisade vesitä niitä. Olen ottanut vastuulleni osan ruoanlaitosta, mikä on kivaa. Nämä ovat nyt toiset polttarit viikon sisään; yhdet jouduin jo aikaisemmin jättämään väliin. Ei savua ilman tulta, eikä polttareita ilman häitä, eli pian sipsutan korkokengissäni häistä toisiin ja maistelen kakkuja ja boolia, rapisuttelen hääkarkkeja ja isken silmää sulhasten kavereille.

Mutta nyt minä vihellän matkallani Pohjanmaalle! Hyvää viikonloppua muillekin!