Doris Lessingin viisiosaisesta Väkivallan lapset -kirjasarjasta tuli nyt lukuvuoroon toinen osa, Hyviin naimisiin (A Proper Marrige, 1954, suom. 1979). Ensimmäinen osa, Parempien ihmisten lapsi, aloitti tämän Martha Quest -sarjanakin tunnetun teosrivistön, ja jätti myös kiinnostuksen lukea sarja kokonaan. Hitaasti projektini on näemmä edennyt, mutta ei kai se tahti ole tärkeää.

Ensimmäisessä osassa en pitänyt päähenkilöstä Marthasta lainkaan, mutta toisessa osassa pystyin paremmin samaistumaan häneen ja näin ollen myös pidin hänestä enemmän. Hyviin naimisiin jatkuu siitä mihin Parempien ihmisten lapsi päättyi: Martha on solminut äkillisen avioliiton, jonka hän tietää erehdykseksi alusta asti. Hyviin naimisiin kertookin sitten siitä, miten Martha selviää tästä avioliitosta. Kontekstina ovat sota-aika Rhodesiassa, politiikka ja kommunistisen puolueen synty Rhodesiassa.

Marthan avioliitto on kaikin tavoin ”hyvä”. Miehellä on valtion virka, ensimmäisen lapsen synnyttyä he muuttavat kauniiseen omakotitaloon ja pitävät mustia palvelijoita, viettävät aikaa samankaltaisten ihmisten kanssa, juovat aivan liian paljon alkoholia ja elävät elämäänsä niin kuin heidän odotetaan elävän. Marthan elämä on juuri kuin muidenkin hänen yhteiskuntaluokkaansa kuuluvien naisten, ja Martha on tukehtua sen sisällöttömyyteen.

On myös hauskaa, miten oma elämäntilanne vaikuttaa lukukokemukseen. Muutamakin ystäväni on tällä hetkellä raskaana, ja lukiessani Marthan kokemusta raskaudesta ja synnytyksestä en voinut olla ajattelematta omia ystäviäni. Väkivallan lapset -sarjaa on kai pidetty jossain määrin Lessingin omaan elämään pohjautuvana, mutta tuskinpa Martha Quest on suoraan verrattavissa Doris Lessingiin. Raskauden kokemus ja synnytyskipujen kuvaus ovat kuitenkin jotain sellaista, jossa uskon kirjailijan kertoneen omasta kokemuksestaan, ainakin jossain määrin.  Ne ovat kuitenkin jotain melko intiimiä, kiinteästi naisen elämään ja naiseuteen kuuluvaa. Oli mielenkiintoista lukea myös 1940-luvun lastenhoitomääräyksistä, joita Lessing kuvaa jättämällä ihmettelyn lukijan tehtäväksi – kirjailija vain toteaa näin ja näin olleen. Ehkä en silti suosittele tätä luettavaksi kenellekään raskaana olevalle, sillä vaikka Marthan äitiyden kuvaus oli jollain tapaa lohdullinen kaikessa suoruudessaan ja rehellisyydessään, en tiedä kaipaako synnytystään odottava aivan sellaista rehellisyyttä.

Sanottakoon nyt tässä, että Hyviin naimisiin päättyy odotetusti: Martha jättää miehensä ja lapsensa. Tämä on jotenkin niin selvää alusta asti, etten usko pilaavani tässä kenenkään lukujännitystä. Vaikka Lessingin kirjoittamistyylissä on edelleen jotain, jonka takia toisaalta pidän siitä, mutta toisaalta väsyn siihen nopeasti, aion edelleen jatkaa sarjan lukemista. Haluan tietää, miten Marthan elämässä käy nyt, kun hän ensimmäistä kertaa tekee niin kuin hänen ei odoteta tekevän, päättää asioistaan itse ja toimii rohkeasti.

HS:n kritiikin klassikoista löytyy arvostelu kirjasta sen suomennoksen ilmestymisvuodelta 1979.

Advertisements