pöytäkoristeita

Huhtikuussa en olen voinut kirjoittaa blogiin eräästä isosta asiasta, kun siihen on liittynyt niin paljon salaisuuksia, sellaisia hyviä salaisuuksia. Olen rakkaan ystävän kaaso myöhemmin toukokuussa vietettävissä häissä, ja viime lauantaina juhlimme morsiamen polttareita Helsingissä. En oikein itsekään tiedä miten onnistuin hössöttämään niin paljon niistä etukäteen, mutta onneksi hössötys palkittiin: päivästä jäi mieleen kaunis auringonpaiste (ehdottomasti hössötykseni ansiota), morsiamen nauru ja iloinen ilme sekä hänen rentoutunut, silkkaa hyvää oloa paistaneet kasvonsa tietyissä vaiheissa päivää. Kaikki ei todellakaan mennyt aivan suunnitelmien mukaan ja jokin juttu jäi vähän harmittamaankin minua, mutta päivä oli silti aika kiva. Oli mukava tutustua morsiamen ystäviin, joista on tähän asti vain kuullut. Ja nyt on kiva mennä häihinkin, kun tuntee ihmisiä ennestään!

Lupasin ystävälleni, että toukokuussa, kun Tukholman konferenssipaperi on tehty, alan miettiä häitä ja hääohjelmaa ja sen sellaista. Nyt olisi sen aika siis, kun polttarit on vietetty. Kaasous on aika iso kunnia ja luottamuksen osoitus, ja haluaisin hoitaa hommani hyvin. Alkuun pääseminen vain tuntuu juuri nyt vähän hitaalta, kun koko vapunaluspäivien ja oikeastaan lauantaihin asti jatkuneen stressin jälkeen on vähän raukea olo.

Kallio, Berghåll

Töitä olisi myös työhuoneella, mutta minä ja Papu jatkamme silti tätä pientä rentoutuslomaamme, enkä palaa Keski-Suomeen ennen kuin tiistaina joskus illansuussa. En jaksa, enkä halua, joten olen täällä. Kerrankin Helsinki tuntuu kivalta ja hyvältä, vaikka yleensä tunnen oloni täällä vähän oudoksi ja vieraaksi.

Eilen kävimme Lauttasaaressa, ja siinä Helsinki kyllä esitteli taas parhaita puoliaan. Illalla siskon kanssa kävelimme vielä Lintsillä ja luettelimme, missä kaikissa laitteissa käymme sitten kun joku kesäilta ostamme iltahupirannekkeet ja kiljumme itsemme kipeiksi.

Töölönlahti

Tänään on ohjelmassa iltapäivällä ensimmäinen osallistumiseni Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran hallituksen kokoukseen. Edelliseen kokoukseen en päässyt kun olin kuumeessa. Tämä on elämäni ensimmäinen isohko luottamustoimi, ja vähän jänskättää. Toisaalta tiedän THTPS:n kivaksi, hyväksi seuraksi, joten eiköhän tästä vielä ihan hauskaa tule.

Papu ja kalliolaisen kerrostalon ikkunaPapulla on ihan omaa kivaa. Se riehuu siskon kotona, ja vaikka se saa osakseen enemmän hellyyttä ja huomiota kuin kotona koskaan, se palkitsee sen silti pureskelemalla siskon vilttiin reikiä.

Huomenna lähdemme kotiin. Bussimatkalla Papu luultavasti huutaa suuren osan ajasta, mutta kyllä se tullessa ainakin rauhoittui lopulta. Toivon niin, mutta nyt minulla onneksi on Annu matkaseurana, joten on joku jolle sanoa ääneen, että matkajännitystään itkevä kissa on minustakin ikävä, enkä tahallani piinaa muita matkustajia.

Mainokset