Aikuisuutta voi määritellä kovin monella eri tapaa, mutta eräs melko yleinen ja perinteinen aikuisuuden määrite on oma koti. Jos sillä mittapuulla tarkastellaan, minusta tuli aikuinen 17.4.2009 noin klo 11.04 osoitteessa Asemakatu 4, Jyväskylä. Silloin allekirjoitin kauppakirjan. Noin varttia myöhemmin luovutin Kauppakadulla sijaitsevassa pankissa rahat, jotka olin lainannut omasta pankistani. Tapahtuiko aikuistuminen kauppakirjan allekirjoitushetkellä vai silloin, kun ojensin shekin pankkivirkailijalle? En huomannut, jännitti kovasti. Allekirjoituksista tuli vähän haparoivia.

Aiemmin olen kirjoittanut siitä, miten jo pelkkä asunnon etsiminen ja lainan hakeminen tuntui vaikealta. Kun oma koti sitten löytyi, se tuntui omalta aika nopeasti. Juuri ostamassani asunnossa täydellistyy monia omaan kotiin liittämiäni unelmia. En uskaltanut haaveilla siitä liikaa ennen kuin ystäväni isä teki kotiini remonttihinta-arvion ja alan asiantuntijana ylipäätään sanoi, oliko haaveeni täysin mahdoton. Myyjän sähläysten takia tarjouksen hyväksymisen ja kauppakirjan allekirjoittamisen välissä kului pitkä aika, jonka jouduin elämään epävarmuudessa, mutta lopulta kaikki kävi hyvin. Saan avaimet vapun tienoilla, toukokuu on remppakuu ja sitten pääsen uuteen kotiini.

En tiedä, olenko nyt aikuisempi kuin ennen. Tekeekö 51 omaa neliötä ihmisestä Aikuisen? Ja aina on tämä ongelma, että ne neliöt eivät ole minun, vaan pankin. Eli tekeekö valtava pankkilaina minusta enemmän aikuisen kuin ennen? En oikein vieläkään tiedä, miten uskalsin tehdä tämän ratkaisun, mutta olen silti (kai) iloinen, että se tuli tehtyä.

Enemmän kuin kauppakirjan allekirjoittaminen, koko tämä etsimisen, uuden opettelun ja itsestä vastuun ottamisen prosessi on ehkä sitä voimaa tai muutosta, joka tässä on kuljettanut minua aikuisuuden polulla eteenpäin. Mutta ehkä muutos minussa ei ole niin suuri kuin ensin luulin, sillä yhtä huithapelijuttuja päässäni liikkuu vieläkin. 😉 Ehkä aikuinen vain ei ole synonyymi järkevälle, sillä järkeväksi en itseäni tunne!

Uskon viihtyväni uudessa kodissani hyvin, oikeinkin hyvin, mutta en oikein tajua vieläkään tätä omistus-juttua. Ehkä se konkretisoituu sitten, kun muutan sinne. En tiedä, mitä remontista tulee, mutta luotan ystäväni isään ja veljeen, jotka ovat luvanneet homman hoitaa. Remonttiasioiden hoitaminen tulee jälleen olemaan uusien asioiden opettelua alkaen maalilaaduista, työvälineistä ja kaiken sen hinnoittelusta. Puhumattakaan siitä, että remonttikustannukset voi laittaa verovähennyksiin, omg, miten se tehdään? Pääsen ottamaan selvää vaiks kuinka paljosta.

Lupaan toukokuussa laittaa tänne kuvia uudesta kodistani. Olisi kiva esitellä sitä sekä ennen että jälkeen pintojen uusimisen, mutta katsotaan miten ehdin.

Advertisements