Tänä aamuna koitti odotettu hetki: söin suklaata ensimmäistä kertaa aivan liian pitkän paastonajan jälkeen. Yllättäen en pystynyt kiskaisemaan kerralla kuin yhden suklaamunan, mutta jäipähän toinen iltapäivään.

Olin odottanut lempiherkkuani suklaata ja toivoin sen helpottavan oloa. Tulihan siitä kieltämättä hyvä mieli, mutta ei se ehkä silti kuitenkaan tätä elämää pelasta. Minussa itsessäni tämä tämänhetkinen paha mieli on, ja minusta riippuu myös sen selättäminen, ei mistään suklaamääristä.

Vaikka voi siitä suklaasta silti olla apua. Ei ainakaan haittaa!

Päätin eilen, että lähden lomalta vuorokautta aikaisemmin kuin oli suunnitelma. Tekemättömät työt painavat ajatuksissa liikaa, että pystyisin lomailemaan. Vaikka jos jonkinlainen loma pitäisi valita juuri nyt, niin ehkä juuri tällainen kuin nämä päivät: sisko tekee kaikkia herkkuruokia niin ettei minun tarvitse kuin kieriä pöytään ja välillä vähäksi aikaa pois. Papu leikkii hurjasti kun tilaa on, ja se vaikuttaa onnelliselta, vaikka kotikodin Kissa onkin välillä lyönyt sitä oikealla suoralla ja määritellyt pikku-Papun alueeksi yläkerran – Papu ei oikeasti juurikaan uskalla käydä alakerrassa. Olen hellinyt Murrea enemmän kuin koko vuonna yhteensä. Niin, ja sitten olen nukkunut. Pitkät yöunet ja kahdet, kolmet päikkärit päälle. Ja taas illalla uneen ennen kymmentä. Ihanaa voida nukkua aina kun alkaa nukuttamaan. Täydellistä lomailua.

Huomenna toivottavasti saan taas asioita edistymään työhuoneella. Otan evääksi suklaata. 🙂

Mainokset