Toisinaan hyvän lauantain resepti on mahdottoman yksinkertainen.

Tarvitaan hyvä ystävä ja kävelyretki aurinkoisessa säässä hyvällä huumorilla höystettynä (meillä on taatusti kaupungin hienoimmat tuulipuvut, Haglöfsin retkeilykengät ja vieläpä henkeen sopivasti reput selässä – kohti markettialuetta siis!), yllättäviä ostoksia (onnea Nannanderin uudelle pyörälle!) ja mahdollisuus oikaista kotiin kirkkaan valkoisen järvenselän ylitse.

Hyvän lauantain haudutusta jatketaan siivoamalla koti. Samalla voi nauraa kissalle, joka pinkoo ensin karkuun imuria ja sen jälkeen säikähtää moppia, vaikka oikeastaan on molemmista ihan tosi kiinnostunut. Pölyisen siivouksen jälkeen vuorossa on pitkä, lämmin suihku, hemmottelukuorinnat ja laardit iholle ja puhtaat, mukavat vaatteet.

Sen jälkeen lauantai alkaakin jo hidastua ja olla vähitelle kypsä: vuorossa on jotain herkullista ruokaa ja aterian kanssa lehtiä luettavana. Loppuilta kuluu joko hyvän romaanin tai leffan ääressä – tänään se voisi olla Niskavuorta. Siivotussa kodissa on mukava rentoutua koko ilta.

En oikein tiedä, miten vielä saisin tästä päivästä paremman, ja silti mitään ihmeellistä ei ole tehty, ihan tavallista arkea vain. Välillä mielessä vilahti kuva isosta ja hankalasta työasiasta, jonka tekemiseen on enää kolme viikkoa aikaa, enkä osaa aloittaa kun en tiedä mitä tehdä. Mutta mietin sitä maanantaina, nyt on lauantai… (Syntinen ajatus, kun töitä jäi taas rästiin viime viikolta asuntoasioiden takia, joten tämä päivä olisi ehdottomasti pitänyt käyttää töihin.)

On ollut kiva huomata, että kissani on sukulaissielu. Muutama päivä sitten siivosin kaappia ja otin muutamia laukkuja, vaatteita ja kenkiä vietäväksi kirpputorille. Papun suosikkinukkumapaikka on sen jälkeen ollut laukkupinon päällä – yhtä kiintynyt käsilaukkuihin kuin minäkin, selvästi.

Papu ja laukut 1

Papu ja laukut 2

Mainokset