Papu nukkuu vielä.Voi pientä! Papu on steriloitu tänään, ja narkoosista herätessään se on ollut sekä äärettömän huvittava että hiukan säälittävä. Ei saisi nauraa, kun toinen ei tajua ympäristöstään mitään, mutta kyllä sen toikkarointi vähän pistää hymyilemään, ei voi mitään.

En yleensä mainostele blogissani kovasti, mutta hyvää palautetta voin kyllä antaa. Saimme tässä lähellä Viitaniemen eläinlääkäriasemalla erittäin hyvää ja ystävällistä palvelua tänään. Paikka oli siisti, lääkäri asiantuntevan oloinen ja kiinnostunut kissan hyvinvoinnista tämän päivän leikkausta laajemminkin. Eläintenhoitajat olivat todella kivoja ja antoivat vinkkejä muihinkin kissaongelmiini. Hinnakkaitahan tällaiset kaupungin keskustan pieneläinlääkärit ovat, mutta ei nyt ollut valinnanvaraa. Autottomana en voinut viedä Papua kovin kauas; menomatka lääkäriin meni kävellen, ja nukkuvan kissan olin valmistautunut tuomaan taksilla kotiin, mutta sitten eräs ystävä pääsikin hakemaan meidät. Mutta siis toiselta puolelta kaupunkia en pystyisi taksia maksamaan sairasmatkoille. Siksi lähilääkäri oli meidän valintamme nyt, ja hyvän palvelun vuoksi menemme sinne kyllä toistekin.

Horjuttaa.Ensimmäisessä kuvassa Papu on vielä täysin nukuksissa. Lainasin Papulle kotikotoa koiramme kuljetuslaatikkoa. Papu on tykännyt nukkua siinä nyt viikon verran, mutta saa nähdä jättääkö leikkauskokemus trauman boxista. Mietin, että voisin kyllä ostaa Papulle pienemmän, jonka kanssa sitä olisi helppo viedä sitten tarvittaessa junaankin – tuo on aivan tarpeettoman suuri kissalle ja vaikea kannettava.

Papu syöksähti yllättävän nopeasti kuljetuslaatikosta ulos ja horjui istuallaan. Asennosta näkee, ettei se ole ihan selvä.

Muutaman askelen jälkeen Papu kaatui kyljelleen ja jatkoi uniaan.Taju pois taas. Siinä vaiheessa leikkasin sen kynsiä vähän. (Papun superhieno raapimispuu on ollut kovin vähän käytössä. Olen nähnyt sen raapivan kynsiään siihen kerran, sängyn patja on paljon suositumpi siihen tarkoitukseen.)

Nukutettu kissa pitää pitää lämpimänä, joten peittelin Papun paksuun pyyhkeeseen. Kun se tästä nousi, se ei enää ole suostunut pitämään pyyhettä päällään vaan työntää sen pois. Enää sen keho ja tassut eivät tunnukaan kylmältä, joten en ole ollut huolissani.

Peiton alla, pikkuinen.

Ruoka ja vesi ovat maistuneet pikkuneidille hyvin tänään. Tässä alemmassa kuvassa Papu tosin ei syö, vaan nukahti kuono vasten ruokaa. Ihan totta, se vain nojasi siihen, kunnes jaksoi taas jatkaa matkaa. Hiekkalaatikolle se myös meni heti kun vain jaksoi kävellä. Kauluri törmäili joka paikkaan, joten pääsin olemaan avuksi, mutta ihastuttavan määrätietoisesti Papu on sisäsiisti – sairaanakin.

Ruokalepo

Vielä tätä kirjoitettaessa Papu on melko sekaisin, mutta alkaa jo vähitellen inhota muovikauluriaan. Se yrittää pestä itseään, mutta saa nuoltua vain kauluria. Unilääke vaikuttaa vielä, mutta pelkään jo sitä hetkeä, kun Papu suuttuu ja alkaa huutaa kaulurivihaansa. Neiti on muutenkin melko kovaääninen silloin, kun asiat ovat jollain tapaa pielessä (esim. jos minä nukun sen mielestä liian pitkään), joten kaulurikiistasta voi vielä tulla äänekästä.

Mainokset