Yksi parhaita asioita elämässäni on se konkreettinen paikka, jossa teen työtä. Seminaarinmäen Villa Rana on kaunis rakennus, ja (huolimatta huonosta ilmanlaadusta) viihdyn siellä mainiosti. Talo on Yrjö Blomstedtin suunnittelema ja rakennettu joskus 1900-luvun alussa, en muista tarkkaa vuotta. Se on myös yksi Jyväskylän kauneimpia rakennuksia, ainakin minun mielestäni.

Blomstedtin pääty Villa Ranasta

Se on saanut nimensä katonrajassa kulkevasta sammakkokuviosta. Sammakko on latinaksi rana, kai, tosin muistan lukeneeni joskus sadun, jossa sammakkojen kuningas oli nimeltään Rana.

Sammakko-ornamenttejaVielä viime vuosituhannen lopulla talo oli etnologian laitoksen käytössä. Kun laitokset fuusioitiin nykyiseen muotoon historian ja etnologian laitokseksi, tuli Villa Ranastakin monitieteisempi. Nykyisin siellä on kahden ison luentosalin (Paulaharju ja Blomstedt) lisäksi koko joukko historian ja etnologian tutkijoita ja tohtorikoulutettavia. Kuitenkin myös ihana rakennus olisi ontto ja kylmä ilman todella hyvää työyhteisöä.

Paulaharjun pääty

Erityisen kiintynyt olen Villa Ranan kahvihuoneeseen. Syön siellä lounasta jotakuinkin joka päivä, ja aina on hyvää seuraa. Kahvihuoneessa kokoontuu aidosti monitieteinen, kannustava ja ihastuttavan huumorintajuinen työporukka. Välillä lounas- ja kahvitauot venyvät ihan vain hömpöttelyn takia, mutta vielä useammin kahvipöydän ääressä puhutaan tutkimuksesta ja pohditaan omiin ja toisten töihin liittyviä kysymyksiä. Avaudutaan, valitetaan, iloitaan, itketään (no se olin minä, myönnetään) ja nauretaan kunnolla vähintään kerran päivässä. Siellä me istumme kaikki erottelematta historioitsijoita ja etnologeja keskenään tai jakamatta istumajärjestystä väitöskirjan etenemisvauhdin perusteella. Kaikki ovat siellä just yhtä hyviä. Viikko sitten kehuin kahvihuonettamme rehtorillekin, nii-iin.

Näin kaunis sisäänkäynti minunkin työhuoneeseeni.Vaikka akateeminen maailma on kova ja kilpailuhenkinen, on laitoksen tohtorikoulutettavien tasolla kyllä hirmu hyvä keskinäinen tunnelma. Kilpailemmehan me kyllä keskenämme, mutta ensisijaisesti olemme työkavereita. Ja tarvittaessa talosta  löytyy olkapää, oli ongelma mikä tahansa. Esimerkiksi eilen tulin Villa Ranaan mieli melkoisen apeana ihan tutkimukseen liittymättömistä, henkilökohtaisista syistä. Tavalliseen tapaani kerroin mielipahastani itku kurkussa ensimmäisille vastaantulijoille (kun en osaa pitää suutani kiinni omista asioistani), ja nämä kaksi jaksoivat rohkaista ja kannustaa niin kauan, että jatkoin hymyssä suin matkaa omaan huoneeseeni. Eihän heidän olisi tarvinnut sitä tehdä, mutta kiitollisena kyllä otin rohkaisun vastaan, kun sitä kovasti juuri silloin tarvitsin. Samanlainen tuki ja kannustus jatkui sitten vielä omassa päädyssäni taloa.

Seminaarinkadun suunnasta - kahvihuoneen ikkuna näkyy!Eikä laitoksen hyvä työyhteisö rajoitu ainoastaan Villa Ranaan, vaan yhtä hyvää, älykästä, hauskaa ja kannustavaa porukkaa majailee myös laitoksemme toisessa talossa, Historicassa. Se on myös kaunis rakennus, joskaan ei minulle aivan yhtä rakas kuin Villa Rana on (koska työhuoneeni ei ole siellä, tietty). Historicassa on myös tutkijoita ja tohtorikoulutettavia, mutta siellä on lisäksi opetus- ja hallintohenkilökunta sekä tietysti seminaarihuoneita ja luentosaleja. Seminaarinmäki on kokonaisuutenakin melkoisen kaunis, puistomainen alue. Se on myös kaunein yliopistokampus mitä tiedän. Kunhan kesä taas koittaa, voisin yrittää kuvata sen kauneimpia kohtia. Ja ainakin Historica pitää esitellä täällä myös, tasa-arvon nimissä.

Mutta siis: olen hirmuisen onnellinen konkreettisesta paikasta, jossa teen töitä. Villa Rana lisää työmotivaatiotani moninkertaisesti, ja esittelen sitä ylpeänä vierailijoille. Mutta mistä rakennuksen arvo minulle muodostuu, kauniista arkkitehtuurista vai ehkä sitten kuitenkin talon seinien sisällä työskentelevistä ihmisistä? Niin esteetikko kuin olenkin, niin väittäisin että jälkimmäinen painaa tässä enemmän. Olisi kamalaa olla Villa Ranassa yksin.

Viikonloppuvieraaksi saapuvat Prinsessa ja Timantti. Koska kumpikin ovat Jyväskylä-noviiseja, aion viedä heidät myös… Noh, arvaatte ehkä minne. Villa Ranan kahvihuoneessa kun voi keittää kahvit viikonloppuisinkin. 🙂

Advertisements