Viime viikkoihin on mahtunut kaksi nuoren, murrosikäisen miehen kasvun kuvausta. Lukemani kirjat ovat molemmat teinipojan päiväkirjoja, mutta ovat muuten aiheensa puolesta aivan eri planeetoilta. Koska nykyään tunnun ehtivän kovin harvoin koneen ääreen, yhdistän tavoistani poiketen kaksi eri kirjailijan kirjaa samaan kirjapäiväkirjan postaukseen.

Työkaverini lainaama Sue Townsendin nuortenkirja Mikä tsäkä, Hadrianus (The Secret Diary of Adrian Mole Aged 13 3/4, 1982, suom. 1984) on tarkoitettu hauskaksi kirjaksi. Sitä se olikin: kevyttä, hilpeää ja vitsikästä luettavaa. Päähenkilö Hadrianus on teinipoika, jonka päiväkirja täytyy vanhempien avioerosta, ensirakkaudesta, koulutehtävistä, finneistä, väärinymmärretyksi tulemisen tunteesta ja kaikesta muusta, mitä nyt vain aikuiset voivat kuvitella kirjoittavansa teinipojan päiväkirjaan. Hauska tämä kyllä on, vaikka omalla tavallaan ihan kamalan surullinenkin. Hadrianus lupaa päiväkirjalleen olla juomatta koskaan alkoholia, koska äiti ja isä juo sitä aika paljon. Vanhempien avioeron aikoihin Hadrianus toteaa, että kaikki luulevat että hän voi huonosti, mutta oikeastaan hänellä ei ole mitään hätää. Siitä huolimatta kirjassa on kohtia, joissa Hadrianuksella on oikeasti aika paha olla, eikä se ole enää vitsi.

Sue Townsendin Adrian Mole -kirjat ovat ajankuvaa 1980-luvun Britanniasta. Hadrianus kommentoi esimerkiksi Charlesin ja Dianan häitä ja punkkareita. Esimerkiksi:

Tiistai, marraskuun 17.

Isäni huolestuttaa minua syvästi. Edes jatkuvat uutiset prinsessa Dianan raskaudentilasta eivät piristä häntä.

Isoäiti on kutonut jo kolmet vauvantossut ja lähettänyt ne Buckinhamin Palatsiin. Hän on tosi isänmaanystävä.

Townsendin kirja oli kyllä ihan viihdyttävä, mutta tällä kertaa en osannut samaistua nuortenromaaniin. Yleensä luen niitä ihan sujuvasti, mutta nyt tunsin olevani liian vanha tälle. Vähän yli kymmenenvuotiaalle antaisin tämän kyllä oikein sujuvasti luettavaksi. Sen sijaan toinen lukemani nuoren, surullisen miehen kuvaus jäi takomaan mieleen pitkäksi aikaa, eikä ehkä ihan lähiaikoina ajatuksista lähdekään. Luin ruotsalaisen Jonas Hassen Khemirin Ajatussulttaanin (Ett öga rött, 2003, suom. 2004).

Ajatussulttani on kertomus Halimista, joka on tukholmalainen arabinuori. Hän on vihainen ja etsii paikkaansa kaiken keskellä, ja ruotsalaisvihamieliset asenteet tarttuvat häneen herkästi. Halim uskoo paljastaneensa integraatiosuunnitelman, ansan, johon esimerkiksi hänen isänsä kävelee sokeasti yrittäessään liian nöyrästi sopeutua ruotsalaiseen yhteiskuntaan.

Halimin päiväkirja on paikoitellen koominen, mutta useammin minusta surullinen. Kohtaus, jossa Halim kulkee aseen kanssa kaupungilla on minusta myös pelottava. Siinä missä edellisen kirjan Hadrianus on hassu, on Halim aggressiivinen, mutta lopulta molemmilla on aivan samanlaisia huolenaiheita: huomaako luokan ihanin tyttö minua, sydämeen sattuu jos tämä ihana tyttö onkin jonkun toisen kanssa, miltä näytän ja kenen joukkoon kuulun vai olenko todella ainoa järkevä koko luokalla tai oikeastaan koko koulussa, miten tulla toimeen isän kanssa ja – kyllä vain – molemmilla pojilla on kova ikävä äitiään. Hadrianuksen äiti lähtee toisen miehen matkaan, Halimin äiti on kuollut sairauteen. Halimin suhde isäänsä on koetuksella niin kuin murrosiässä vain voi olla: välillä he tulevat hyvin toimeen, mutta Halim myös kyseenalaistaa voimakkaasti isänsä valintoja.

En tiedä asiasta tarpeeksi voidakseni keskustella Suomen maahanmuuttopolitiikasta, enkä missään tapauksessa halua tämän blogin olevan foorumi sellaiselle keskustelulle. Silti toivoisin, että Khemirin kirja olisi kirjoitettu myös Suomessa, siis suomalaisen kahden kulttuurin välissä elävän näkökulmasta. Ehkä silloin kirjan herättämä keskustelu olisi vaikuttanut enemmän myös täällä. Ehkä Ajatussulttaani vaikuttikin muutama vuosi sitten, en muista oikein keskustelua. Vai ehkä Suomessa on jo oma Jonas Hassen Khemiri, mutta en vain tiedä. Millaista kirjallisuutta täällä asuvat maahanmuuttajat ovat kirjoittaneet?

Postauksen kuvavalintaan eivät ole vaikuttaneet mitkään ulkokirjalliset seikat, tietenkään. 😉 Kuva Jonas Hassen Khemiristä on lainattu täältä.

Advertisements