Hui, viikon sisään on tullut parikin iloista ja samalla jännittävää uutista eli hyväksymiskirjeet ensimmäisiin kansainvälisiin konferensseihini. Kyllä vain, tämäkin tohtorikoulutettava astuu lähikuukausien aikana uuden askeleen alppipolullaan, ja esittelee näkemyksiään naisten työn historiasta ja kollektiivisesta muistista ihan ulkomailla asti. Nämä kuuluvat työhön siinä missä kotimaisetkin seminaarit, joten paras alkaa totutella (nyt jo) hurjasta jännityksestä huolimatta.

Molempia konferensseja odotan mielenkiinnolla, vaikka niistä on todennäköisesti tulossa melko erilaiset. Toukokuussa matkustan Tukholmaan pohjoismaista hyvinvointivaltiota ja työmarkkinoita käsittelevään konferenssiin. Heille olen luvannut tehdä aineistonmääriltään melko kunnianhimoisen seminaariesitelmän, jota varten pitää tehdä ihan hulluna töitä, joten tylsää ei tule tuossa huhtikuun tienoilla olemaan. Mutta onneksi esitelmäaiheeni on hyvin valittu, eli kaikki esitelmän eteen tekemäni työ edistää ihan suoraan v-kirjaa. Luulen, että konferenssissa on aika paljon historioitsijoita ja yhteiskuntatieteilijöitä, ja vähän jännittää miten selviän kysymyksistä ja kaikesta heidän seurassaan. Mutta ei se mitään.

Kesäkuun lopulla, juhannuksen tienoilla, matkustan Ateenaan ISFNR:n konferenssiin. Siellä on sitten kerronnan tutkijoita, joiden parissa olen – jos mahdollista – vielä epävarmempi kuin Tukholman fiksujen ihmisten keskellä. Mutta enpä anna tämänkään epävarmuuden haitata tahtia, vaan odotan innolla pääsyä Ateenaan jälleen. Tämä on pitkä konferenssi, joten mielenkiintoista kuultavaa ja uusia tutustumisen arvoisia ihmisiä on varmasti paljon.

Ateenan konferenssin järjestelytoimikunnalta on jo nyt tullut sekavia sähköposteja, joista päätellen järjestelyt tulevat olemaan melko, öh, kreikkalaiset. Mutta ainahan voidaan paeta Akropoliille tai jollekin saarelle, jos ei muuta keksitä.  Sinne lähtee yksi hyvä ystävä ja koko joukko tuttuja muutenkin, joten matkasta tulee varmasti mukava. Tänään olemme varanneet lennot ja majoituskin on puoliksi hoidettu, lähipäivinä sekin tulee sitten valmiiksi.

Toukokuiseen Tukholmaan sen sijaan lähden ihan yksin. Siinä pelossani minua lohduttaa luja uskoni pohjoismaiseen järjestelykykyyn ja puitteiden toimivuuteen. (Eli jos kaikki kaatuu kaaokseksi, voin luultavasti syyttää vain itseäni, konferenssin järjestäjistä se ei ainakaan tule johtumaan, heheh.) On kyllä kiva päästä Tukholmaan, kun on ollut vähän ikävä sinne. Viime reissusta on jo monta vuotta. Matkoja ja hotellia en ole vielä varannut, kun odottelen lisätietoja järjestäjiltä, mutta luotan sitten lähempänä ajankohtaa TallinkSilja-kontakteihini (virnistys), että joku lautta veden yli järjestyy. Lentämään en ala noin lyhyttä matkaa, ja sitäpaitsi haluan matkustaa Turun kautta, kun muistaakseni samoihin aikoihin avioituu eräs ystäväni ja jos hyvin käy, voin yhdistää nämä kaksi reissua, työn ja juhlat.

Näiden lisäksi sähköpostiin on tullut jo call for papers yhdestä kiinnostavasta konferenssista vuodelle 2010. Belgia, täältä tullaan 15 kuukauden kuluttua, kunhan ensin harjoittelen Tukholmassa ja Ateenassa!

Kuva ulkomaille lentävästä tohtorikoulutettavasta on lelukauppa Keltaisen murmelin sivulta.

Mainokset