Kävin aamulla luistelemassa erään ystäväpariskunnan kanssa. Jyväsjärven jään ohuudesta vielä varoitellaan, mutta Tuomiojärvellä on paksu jää ja täydellisen upeat olosuhteet luistelemiseen. Ostin tällä viikolla uudet luistimet. Tähän asti meillä on siskon kanssa ollut yhteiset, mutta jo viime talvena päätin hankkia omat. Vaikka niitä ei montaa kertaa talvessa käyttäisi, niin kiva on että löytyvät kaapista tarvittaessa. Eiköhän aikuisella ihmisellä voi jo olla omatkin, kun eivät enää tule pieniksikään. 🙂

Kyllä vain, tänä aamuna opin, että luistimet kuuluvat kaapin välttämättömyyksiin, jos asuu kaupungissa, jossa pääsee luistelemaan järven jäälle melkein oman ikkunan alta. Puolitoistatuntinen järvellä oli ihanimpia ulkoilukokemuksia pitkään aikaan.

Taas aurinko nouseeKun menimme, aurinko oli vasta nousemassa. Kaikki oli vähän vaaleanpunaista. Järvellä oli meidän lisäksemme vain joitakin yksittäisiä hiihtäjiä ja retkiluistelijoita.

Valkeaa jäätäJään päälle oli satanut ohut pakkaslumikerros, joka oli suurimmaksi osaksi täysin koskematonta. Olin luistimilla ensimmäistä kertaa pariin vuoteen, ja hiukan haparoivaa se oli. Huomasin, etten osaa enää luistella takaperin. Sitä voisi harjoitella vaikka jossain tekojäällä, missä alusta on varmemmin tasainen. Kuvioitten tekeminen lumeen oli hauskaa, joskin sitä harrastivat huomattavasti lahjakkaammin luistelussa taitavammat ystäväni. Minä keskityin löytämään rytmin ja totuttelemaan jäähän ja luistimiin.

Ekaa kertaa käytössäPakkanen puri aluksi poskiin, mutta toppapuku ja jatkuva liikkeelläolo pitivät olon lämpöisenä. Välillä pysähdyimme erään niemen kärkeen juomaan kuumaa punaherukka-mansikkamehua (äidin tekemää) ja syömään palaset makeaa, paksua valkoista suklaata.

Minun kaupungissaniEhdottomasti oikea aika lähteä järvelle oli juuri auringon nousun tienoilla. Nopeasti sen jälkeen nimittäin alkoi taivas vetäytyä pilveen, ja auringon kirkas ja energiaa antava valo muuttui toisenlaiseksi. Järvelle ilmaantui vähitellen myös muita. Ajattelin, miten hienoa on, että lapset voivat tulla pelaamaan jääkiekkoa ulos järvelle jäähallin sijaan. Muutama lapsiperhe harjoitteli luistelua isommalla porukalla – mainio retkisää ja -aihe. Koiria oli paljon, nekin näyttivät nauttivat jäällä juoksemisesta.

Tuntui välillä jotenkin uskomattomalta, että olemme kaupungissa. Tällaisia luontokokemuksia kun ei heti yhdistä sanaan kaupunki.

Tuomiojärven jää ei varmaankaan pysy näin sileässä luistelukunnossa pitkään, mutta toivon, että ehdin kokea tämän ihan kodin vierestä luistelemaan pääsemisen vielä uudelleen. Jos pakkasia jatkuu, niin Jyväsjärvelle varmaankin saadaan pian iso luistelurata. Ihan lähelläni on myös yksi tekojää, jonne voisin mennä jonain iltana yleisövuorolla harjoittelemaan sitä takaperin luistelemista ja muuta tekniikkaa. Tänä aamuna oli niin kivaa, että haluan luistimille uudelleen! Yksin en olisi saanut aikaiseksi lähteä, joten olenpa iloinen, että minulla on liikunnallisia ystäviä, jotka ottavat välillä kömpelömmänkin tyypin mukaansa.

Mainokset