Viikonlopun ohjelmassa oli perinteinen joulukuun reissu Tallinnaan ystäväperheen ja muutamien muiden kanssa. Olemme olleet reissussa ennenkin, ja sama kaava toimii edelleen: tuttu hotelli Tallinnassa, ohjelmassa joulutori, vanhan kaupungin kauppoja, herkullisia ravintolaelämyksiä ja vierailu Rahvusooper Estoniaan. Joulukuinen Tallinna ei petä, vaan rentouttaa joka kerta – ja aina jää jotain kaivelemaan, niin että on pakko alkaa suunnitella seuraavaa reissua.

Kissa joulutorilla. Niin turisteille suunnattu kuin se onkin, olen syvästi ihastunut Tallinnan vanhankaupungin raatihuoneen torin ympäristöön sekä torin joulumarkkinoihin. Turistihinnathan siellä ovat, mutta kun nekään eivät tee kipeää, niin enpä valita. Aika moni taksikuski muisti mainostaa joulutoria meille, joten ilmeisesti kaikki turismiin kiinnittyneet osaavat jo mainostaa kaupungin parhaita paloja.

Tällä kertaa ostin mekon, joka kaksi vuotta sitten samalla reissulla jäi vaivaamaan ja on kiertänyt ajatuksissa siitä asti. Ensi vuonna vuorossa on ehkä taas jokin villavaate. Valinnanvaraa ihanuuksissa ainakin on.

Etanaetanaetana.Matkaamme kuuluu aina vähintään yksi hyvä ravintola ja koko aterian syöminen kaikkine lajeineen. Tällä kertaa valitsimme kalaravintola Mookkalan, joka oli kyllä ihastuttava paikka. Alkuruoaksi söin kuvan etana-annoksen. En ollut ennen syönyt etanoita suoraan kuorista, joten välineiden käytössä oli vähän opettelemista, mutta kyllä se siitä sitten sujui. Olin seurueen ainoa kalaton, joten tilasin pääruoaksi listan ainoan liharuoan – kasvisvaihtoehtoa kun ei ollut. Saamani  possupihvi oli hyvää, mutta erityisen kaipauksella muistan sen mukana ollutta sienikastiketta. Oih ja voih, kuinka ruoka oli hyvää! Maistoin myös sammakonreittä, mutta jätin maistamatta haita. (Johonkin se minunkin rohkeuteni loppuu.)

Stalinin vainojen uhrien matkalaukkuja.

Entisten sankarien kuvia.

Kävimme myös Viron miehitysmuseossa, joka ei ollut aivan niin emotionaalinen kokemus kuin ennalta pelkäsin. Myös Pikkutyttö piti sitä mielenkiintoisena, vaikka ei ollut alkuun kovin innostunut. Tämäkin museo on ollut ”pakko käydä” -listalla jo pitkään, joten olipa hyvä että kävin. Yksi omana työhön liittyvä kirja sieltä tarttui mukaan.

Reissun huippuhetki (ehkä mekon ostamisen kanssa yhtä huippu, pakko tunnustaa) oli kuitenkin lauantainen Joutsenlampi -baletti Estonia oopperassa.  Olen ollut baletissa vain kerran aikaisemmin, joten tämä oli minulle aika uutta ja hienoa. Ja valtava elämys!

Harmitti ainoastaan, että olimme permannolla, sillä parvelta olisi nähnyt paljon paremmin. Lippujen hankkiminen parvelta on kai astetta monimutkaisempaa näin Suomesta käsin, sillä Lippupalvelulla on paikkoja vain permannolta, mutta ainahan asiat ovat järjestyneet. Kaksi vuotta sitten olimme keskiaitiossa katsomassa Toscaa, ja sieltä näki kyllä paljon paremmin. Varsinkin Pikkutyttö turhautui välillä näillä matalilla permantopaikoilla.

Kohti Toompeaa.

Tänään on ollut hankalia juttuja tehtävänä töissä, eikä huomenna vielä helpota. Muistot aurinkoisesta Tallinnasta, Tshaikovskin musiikista, kuumasta glühweinista ja yhdessäolosta hyvien ystävien kanssa kuitenkin keventävät pahinta arjen painoa. Ja aina voi alkaa odottaa seuraavaa matkaa…

Mainokset