Lumiakka ovenvartijaTein eilen lumiukon. Tai oikeastaan se on lumiakka. Se on pieni, mutta vartioi oveani mattoharja kädessä hyvin rohkeana. Jollain täysin käsittämättömällä ja ajatuksettomalla logiikalla tein sen kaupungin ainoaan lumettomaan neliöön tuulensuojaiselle seinustalleni, joka oli säilynyt vihreänä päivän lumipyrystä huolimatta.

Voin kertoa empiirisen kokeen tuloksen: lumiukon tekeminen vähentää stressiä. Lumiukkoa tehdessäni nauroin ääneen ilosta, se on ihanaa! Voi kunpa lumi pysyisi jouluun…

Jokin aika sitten äiti pyysi minua leipomaan pipareita perheelle, ja samoihin aikoihin suunnittelimme yhteisleipojaisia kaverin kanssa. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla – tai kaksi joulupossua samalla muotilla tai jotain – eli järjestin itse talkoot.

Neljä ystävää siis tuli eilen piparitalkoisiin (lumiakka toivotti heidän tervetulleiksi). Olin tehnyt taikinat edellisenä iltana yönä.

Pikkutähtiä ja pikkupossuja

Talkoissa pölysivät jauhot, maisteltiin taikinaa ja ihasteltiin pikkupossumuottia. Välillä pidettiin hehkuviinintuoksuinen tauko, jonka jälkeen kolmaskin taikina jaksettiin vielä selättää. Paistamisen ohessa tein tomaatti-herkkusieni piiraan.

Tähtisadetta

Näin syntyy possu.

Teimme Raijan pipareita, Myllytontun pipareita (joissa oli spelttijauhoja) ja Rouva Järviön pipareita. Ohjeet oli saatu äidin kautta ja omasta reseptivarastosta. Maku- ja koostumusanalyysit olivat tärkeä osa prosessia.

Miehinen tekniikka

Tästä tulee sydän

Leipomisen taustalla paloi niin paljon kynttilöitä kuin mahtui polttamaan ja joululaulut soivat levyiltä koko illan. Piparkakkujen joulumausteinen tuoksu on kodissani vahva edelleen – eikä luullakseni häviä ihan vähään aikaan. Itse en varsinaisesti ole piparkakkuihmisiä, mutta joulun ne tuovat tullessaan.

Kun joulu on, kun joulu on…

Kiitos piparitalkoolaisille, näistä riittää meidän perheelle reilusti yli loppiaiseen!

Lopputulemaa

Mainokset