Sateinen Helsinki on hostannut kahden päivän ajan muitakin kuin eurooppalaisia ministereitä. FOHN eli Finnish Oral History Network järjesti kansainvälisen symposiumin, jonne kokoontui siis muistitietotutkijoita keskustelemaan aiheesta Oral History and Ethics. Minulla ei ollut tällä kertaa omaa esitelmää, joten sain keskittyä vain kuuntelemaan ilman suurta jännitystä.

Erityisesti brittiläinen keynoteluennoitsija ja oral history asiantuntija Rob Perks British Librarysta esitelmöi kiinnostavasti. Keskustelu työryhmissä oli myös mielenkiintoista seurattavaa, vaikka minua ujostuttikin niin paljon etten tohtinut kommentoida. Kahvitauoilla ja iltatilaisuudessa sen sijaan juttelin ja kalkatin ja hymilin ja verkostoiduin – niin suomeksi, englanniksi kuin jopa ruotsiksikin (!). Tapasin nuoria tutkijoita ja vanhoja guruja, sain kannustusta ja kannustin toisia. Juuri näinhän seminaarissa pitää ollakin.

Kaksi seminaaripäivää vievät mehut, vaikka en omaa esitelmää pitänytkään. Väsyttää niin etten jaksa kissaa sanoa. Silti olen hurjan onnellinen ja tyytyväinen seminaarin antiin, sillä tutustuin moneen hyvään persoonaan ja ihanaan ihmiseen. Erityisesti mieleen jäi eräs ruotsalainen eläkkeellä oleva etnologian professori, joka oli ehkä maailman herttaisin rouva, tyylikäs ja kohtelias ja viimeisen päälle ihana. Hän oli oikeasti juuri niin ihana kuin vanhat, ihanat rouvat ovat aina kirjoissa, ja nyt minäkin tunnen sellaisen! Luultavasti tapaamme hänet uudelleen ensi kesänä Ateenan konferenssissa – jos kaikki menee hyvin ja saan hankittua reissuun rahoituksen. Oi, hän on juuri sellainen ihminen, jonka kanssa haluaisin olla turistina Ateenassa.

Tämän päivän eräs ekstrakiva oli seminaarin ulkopuolinen lounas, jolloin tapasimme jatko-opiskelijaystäväni kanssa Lypsy-blogin Elinan, ja sain esitellä folkloristin toiselle folkloristille. 🙂

Huomenna on vielä Eloren toimituskunnan kokous – minulle ensimmäinen laatuaan. Jään kuitenkin vielä itsenäisyyspäiväksi Helsinkiin ja menen vasta sunnuntaina kotiin.

Advertisements