Palasin isänpäivänvietosta maalta suoraan työhuoneelle. Yleensä en tee töitä viikonloppuisin, sillä pidän jaksamisen kannalta tärkeänä erottaa vapaa-ajan selkeästi työstä erilleen. Nyt kuitenkin kuluneen viikon työsaldo ei aivan päätä huimannut hyvistä yrityksistä huolimatta, ja rästit painoivat mielessä. Ensi viikolla on hurjana hommaa, joten päätin yrittää lieventää sitä tekemällä edes pari tuntia töitä sunnuntainakin.

Kerrankin rästityöt yllättivät positiivisesti! Suunnittelemiini hommiin kului kahden tunnin sijaan puolisen tuntia – uskomatonta! Ehkäpä työt eivät olekaan niin valtavia, kuin millaisiksi olen ne päässäni kasvattanut ja potenut hurjaa morkkista. Huominen lukupiirin alustus on nyt niin valmis kuin haluan sen olla – se on muodoltaan ehkä vähän ohjeista poikkeava, mutta aion puhua niin paljon ettei kukaan huomaa paperini muodollista epäpätevyyttä. Ensi viikon seminaarin paperi on edelleen tekemättä, mutta hain tarvittavan aineiston jo valmiiksi ja listasin kirjallisuuttakin. Paperin sisältö on mielessä, joten näiden valmistelujen jälkeen on aamulla paljon helpompi aloittaa varsinainen kokoaminen. Toivottavasti ainakin.

Voisin tietysti jatkaa vielä ja saada ensi viikon töitä vieläkin pienemmäksi. Mutta en halua, sillä minulle on ihan totta aika kovasti tärkeää, etten vietä vapaa-aikaani työhuoneella. Sen sijaan kotona odottavat kreikanläksyt ja sen jälkeen romaanillinen maagista realismia… Ah, taidan mennä kaupan kautta ja tehdä lämpimiä voileipiä kaakaon kanssa iltapalaksi – täydellistä seikkailuevästä sateisena sunnuntai-iltana.

Liittymättä mitenkään isänpäivään (heh) tai muuhun: tämä seuraava on soinut päässä ihan koko viikonlopun. Nauttikaa tekin! Marilyn on kestävän kulutuksen malliesimerkki.

Mainokset