Yhtä paljon kuin fyysinen paikka, koti on olotila. Se on luontaisesti onnellinen paikka, sillä muuten emme puhu kodista, vaan asunnosta tai ehkä kämpästä. Ihminen siis voi olla kodissaan koditon.

(Susanna Chazalmartin: Onks onni kotona? Yhteishyvä 11/2008)

Tänä viikonloppuna, pyhäinpäivän tuplasunnuntaina, olen taas ihmetellyt, miten hyvin voinkin viihtyä ihan vain itsekseni omassa kodissani. Eilisen kaltaiset päivät (ja tänään vaikuttaa hyvinkin mahdolliselta saada toinen samankaltainen perään) ovat pehmeitä, valoisia, lempeitä päiviä, joista lataan energiaa ja motivaatiota arkeen. Yhteishyvän koti-juttuun viitaten: minä en todellakaan ole kodissani koditon, vaan se on minun turvapaikkani, pesäni – niin, ehkäpä myös linnani.

Onnellisessa kodissa ihminen kokee kuuluvansa yhteen kotipaikan ihmisten, ympäristön ja siellä olevien tavaroiden kanssa. Siellä voi elää omien arvojensa mukaisesti, ja sen kauneusarvot vastaavat omia toiveita.

(Em. lehti edelleen.)

Eilen satoi ensilumi. Se näkyi vain keveinä hiutaleina ilmassa, eikä maisemaan jäänyt mitään. Mutta se satoi kuitenkin ja toi talven tullessaan.

Tänä yönä tulee talvi ja tekee mustasta valkoisen.

Minä pimeään väsynein silmin katselen tuloa sen.

Mikko Kuustonen

Eilen siivosin tavallista perusteellisemmin, vaihdoin talviverhon ikkunaan. Tummemman sävyinen verho hämärtää huonetta yllättävän paljon verrattuna kesäiseen Kaiku-kankaaseen, mutta mitäpä tuosta, kun valoa on muutenkin tosi vähän koko ajan. Kai talviverhojen idea onkin se, että ne voivat olla tummemmat. Valo tulee kodin sisältä, lampuista ja kynttilöistä. Siivouksen kanssa samaan aikaan pesin pyykkiä monta koneellista. Tein käsityötänikin jonkin aikaa, ja yritän saada sen valmiiksi pian. Valmistin pyhän kunniaksi lasagnea, jonka ainekset olivat ruhtinaallisia: punajuuria, porkkanoita, sipulia, valkosipulia, linssejä ja soijarouhetta. Juustokastike soijamaitoon runsaalla emmentaalilla, kerrosten väliin vuohenjuustoa. Pinnalle ruusukaalin puolikkaita ja kirsikkatomaatteja. Oikea syyslasagne. Siitä annoksesta riittää vielä evääksikin moneksi päiväksi.

Illan pimettyä kävin erään ystävättären kanssa kävelyllä vanhalla hautausmaalla katsomassa kynttilöitä. Samalla reissulla kävin jälleen ruokkimassa kaverin Kissaa. Kävelyretki oli tunnelmaan sopiva, mutta kaikkein parasta oli tulla kylmästä, talventuoksuisesta illasta kotiin lämpimään, keittää teetä ja katsoa elokuvia. Talven tuoksuko saa minut tuntemaan itseni pesänrakentajaksi?

Makeasti oravainen
makaa sammalhuoneessansa;
sinnepä ei Hallin hammas
eikä metsämiehen ansa
ehtineet milloinkaan.

Aleksis Kivi

Tänään edessä on kirkkaan auringonpaisteen sunnuntai. Tiedossa porkkanakeittoa ja tuoreita sämpylöitä. Kenties Lizzy-kävelykin. Elokuvia ja äänikirjaa. Kirjaa myös itse luettuna. Mitä enempää voisin toivoa?

Tämä on tänään ajatuksissa.

Kasvoin kiinni kiviseen maahan
Mustaan multaan ja lumeen
Tunnistan kasvot meren ja jään
Tavoitan hetkeksi tuulen

Minä tunnen totisen katseen
Totisen sielun ja sen hymyn
Kun polttaa ikävä ja kaipuu on mennä
Ja palaa ikävä jäädä

Jos tahdot tietää mitä on pimeä
Asu luonani lokakuu
Jos tahdot nähdä mitä on valo
Pysy luonani kesään

Maarit Hurmerinta (en tiedä sanoittajaa, etsikää levyltä)

Mainokset