Kotona on hyvä olla, vaikka en Helsinki-Jyväskylä -välin matkustamisesta erityisemmin pidäkään. Siskon luota lähteminen oli vähän haikeaa, taas. Olo oli bussissa istuessa kuin ikkunasta avautuva syysmaisema: tyhjä, harmaa ja mitätön. Jyväskylään päästyäni olin jo valmis varsinaiseen spessuhemmotteluun: kasvisburger Heseltä (jossa olikin vanha kaveri töissä, oli hauska jutella hetki) mukaan ja taksilla kotiin. Laukkuja oli niin paljon ja ne olivat painavia… Seliseli, on vain niin vetämätön olo, että tuhlasin.

Kotona on hyvä olla. Kellot odottivat somasti kesäajassa ja pölykerros on vähän lisääntynyt – kyllä minä vielä tällä viikolla siivoankin, kunhan jaksan. Järjestin kirjamessuostokset hyllyyn, mikä oli oma ikävänihana operaationsa, kun osa kirjoista piti työntää toiseen riviin pois näkyvistä. Tässä vaiheessa en enää viitsinyt ajatella ostosteni kokonaissummaa – mitä tuosta, kun jokainen nide tuntuu oikealta ja löytää paikkansa kirjahyllystä.

Kirjamessut menivät osaltani vaihtelevasti. Perjantai-ilta oli vapaata kuljeskelua ja sellaisenaan ihanaa. Lauantaina olin väsyneempi ja särkyinen, ja hirvittävä väentungos sai minut todella kiukkuiseksi. Haaveilin näkeväni joitain kirjailijahaastatteluja, mutta haaveeksi jäi. Lavojen edessä oli niin järkyttävä tungos, ettei sekaan mahtunut. Olin tosi pettynyt ja vihainen, mikä korostui kun olin väsynyt ja syönyt liian vähän. Sunnuntaina olosuhteet olivat paremmat: päätä ei särkenyt, minulla oli enemmän eväitä ja tungoskin oli vähän inhimillisempi. Sunnuntaina sain niitä elämyksiä, joiden vuoksi kirjamessut ovat The Tapahtuma. Vaihdoin pari sanaa Virpi Hämeen-Anttilan kanssa – ei mitään erikoista, kunhan kiittelin kun hän singeerasi Sokkopeliä – ja sain Unio mysticaani omistuksen Panu Rajalalta, jonka kanssa en enempää halunnutkaan jutella, kiitin vaan ja toivotin hyvää jatkoa.

Sokkopelin ja Unio mystican lisäksi ostin Koirien Kalevalan ja yhden muumiaiheisen muistikirjan. Sisko  löysi antikvariaattiosastolta minulle Anne Tylerin kirjan Pyhimys sattuman oikusta, ja lisäksi ostin Tuomas M.S. Lehtosen toimittaman kokoelman Keskiajan kevät. Kirjakassin painavuutta lisäsivät aiemmin viikolla ostettu toinen muistikirja (niille on aina ennen pitkää käyttöä, pitää tarrata aina kun löytää kauniin ja kohtuuhintaisen) ja Työväen Muistitietotoimikunnan julkaisu Kotirintaman kahdet kasvot vuodelta 1985.

Sunnuntainen syysmyrsky jätti ikuisen muiston myös minulle: messuilta kotiin päästyäni huomasin, että Unio mystican nurkka oli kastunut likomäräksi paksusta kangaskassista huolimatta, ja sitten olin kävellessäni törpännyt kassilla jotain kovaa, minkä seurauksena märkä nurkka oli ruttaantunut ikävän näköiseksi. Ei se pilalla ole, mutta ei nyt aivan ensiluokkainenkaan enää.

Viikko siis matkalaukkuelämää, ja tässä ollaan takaisin kotona. Lähden kohta kreikantunnille – viikko sitten lähdin sinne matkalaukkua raahaten ja jouduin lähtemään kesken tunnin ehtiäkseni bussiin. Minusta tuntuu, että olen viikko viikon jälkeen enemmän pihalla siitä kielestä, mutta ei se mitään. Ensi syksynä valitsen ehkä kuitenkin sen vironkielen, hihii. Nautin silti siitä, että kieltä opiskellessa päästäni ovat käytössä aivan eri piuhat kuin normaalisti. Tämä aktivoi ja virkistää, vaikka tuntuukin välillä hurjan vaikealta.

Mainokset