Kun jokin asia on tärkeä, siitä ei kai voi kirjoittaa liian montaa kertaa samaankaan blogiin?

Kun ee elokuussa kirjoitti Brideshead Revisited -elokuvasta, muistin että minullakin oli asiasta jotain sanottavaa, ja lupasin kommentissani kirjoittaa aiheesta itsekin. Aika pian sen jälkeen muistin, että minähän olen kirjoittanut siitä jo. (Kuka nämä kaikki muistaa…)

Katsoin loppukesän iltoina vähän kerrassaan kertauksena ihanan, rakkaan tv-sarjaversion, ja kauhunsekainen odotukseni elokuvan suhteen vain lisääntyi. Milloin Bridesheadin ensi-ilta on Suomessa? Sitä odotellessa voin katsella elokuvan nettisivuja ja pohtia, missä kohdin elokuvantekijät ovat päättäneet oikoa syvää tarinaa, mitä he korostavat, millainen elokuva mahtaa olla. Ja miltä mahtaa näyttää vuoden 2008 1920- ja 1930-luku, kun mielessä on koko ajan Brideshead ja Julia Flyten tyyli 1980-luvun versiona 1920-1930-luvuista? Ainahan puvustus on kuvaa myös omasta ajasta, vaikka historiallista kuvaa tehtäisiinkin. Ja miten kukaan koskaan voi olla täydellisempi Charles Ryder kuin Jeremy Irons? Puhumattakaan Anthony Andrews’ista Sebastianina. Tietenkin täytyy antaa näyttelijöille tilaisuus, ei kai se heidän syynsä ole, että homma on tehty jo kerran aiemmin erinomaisesti. Sitä paitsi Matthew Goodella on varsin hieno luonne. 😉

Advertisements