Täten se on tehty, olen käyttänyt oikeuttani kansalaisena ja käynyt äänestämässä. Olin vakaasti päättänyt, että tällä kertaa perehdyn ehdokkaisiin, lähettelen sähköposteja ja olen aktiivinen äänestäjä, mutta niinpä taas jäi. Tein pari kertaa vaalikoneen, mutta se ei auttanut päätöksessä, joten netistä surffaamalla vain hain jonkin sopivan numeron. Tällä kertaa äänestyspäätökseni ei ollut henkilösidonnainen kuin pieneltä osin, vaan paljon enemmän merkitsivät puolue- ja aluepoliittiset syyt. Aluepolitiikka on Jyväskylässä ajankohtaista, sillä Jyväskylä, Jyväskylän maalaiskunta ja Korpilahti yhdistyvät ensi vuoden alusta Uudeksi Jyväskyläksi (mitä ikinä se tuleekaan tarkoittamaan), ja nämä vaalit ovat ensimmäiset uuden kunnan kunnallisvaalit. Koska minussa asuu pieni aluepoliitikko, ihan pikkuinen vain, halusin äänestää henkilöä maalaiskunnan tai Korpilahden alueelta – jotenkin on tunne, että kaupungin ehdokkaat ovat liian vahvoilla näissä vaaleissa. Tietenkin äänestyspäätökseeni vaikuttivat myös ikä ja sukupuoli: äänestän mielelläni nuorehkoa naista, vaikka se ei olekaan yleensä ratkaisevinta. Muita Keski-Suomen kuntien vaaliteemoja löytyy esimerkiksi alueradion sivuilta.

Yleensä äänestämisestä tulee vähän juhlava olo, sellainen pieni oman tärkeyden tunne. Onhan se nyt vähän jännittävää, se salainen koppi ja kaikki ne kirjekuoret – ja leima lipukkeen päälle! Tällä kertaa kävi vain valitettavasti niin, että vaalitoimitsijana oli opiskelukaverini, joten tilanteesta hävisi kaikki juhlavuus. Meni enemmänkin rupatteluksi, hih.

Minulla on ollut vuosien mittaan tapana tarjota itselleni vaalikahvit äänestyksen jälkeen ikään kuin onnitteluksi hienosti käytetystä oikeudesta äänestää ja olla kansalainen, ja kahvilla käynti on ollut osa sitä vähän juhlavaa vaalipäivän tunnelmaa. Nyt olin kuitenkin ajatellut, että nuukailen ja sulatan illalla pakkasesta viimeisen palan suklaakakkua, ja juon vaalikahvit (-teet) kotona. Onko äänestämisestä tulossa minullekin niin rutiinia, että välitön dallaspullan tarve äänestämisen jälkeen oli näin helppo ohittaa? Ei ehkä kuitenkaan, sillä äänestäminen on liian tärkeää minulle, että se voisi muuttua osaksi tasaisia, ajatuksettomia rutiineja. Äänestämättä jättäminen ei ole edes vaihtoehto, en pysty jotenkin käsittelemään sellaista ajatusta lainkaan.

Eilen aloitin elämäni ensimmäisen virkkuutyön. Paitsi ettei se ole elämäni ensimmäinen, askarreltiinhan me ala-asteella niistä ketjusilmukoista vaikka mitä. (Vyö! Vessapaperirullan ympärille kiedottuna eläimen vartalo!) Olen kuluneen kuukauden aikana harjoitellut perussilmukat, ja nyt aloitin ihan oikean huivin tekemisen. Siitä tuskin tulee kovin hieno, mahdankohan edes käyttää sitä ikinä, mutta ilo itse tekemisestä on suuri. Koukuttavaa tuo virkkaus, eilen en meinannut malttaa lähteä nukkumaan, ja tänään olen koko päivän miettinyt, että kuinkahan aikaisin kehtaisin lähteä töistä takaisin käsityön ääreen… Kuuntelen samalla äänikirjaa ja se on ajatuksissa koko ajan. Ja nyt siellä odottaa se suklaakakkukin äänestämisen kunniaksi. Hitti, täytyy varmaan lähteä saman tien.

Mainokset