Perjantain juhlat menivät hyvin. Opin, että vaikka kutsun hienot sanakäänteet saavat jännittämään, juhlissa voi olla jopa hauskaa. Täysin päinvastaisista odotuksista huolimatta viihdyin kekkereissä ja itsetuntoni sai taas pientä kohotusta. Enkä mokannut kovin pahasti mitään, tietääkseni.

Eilen – voi eilen koin jotain suurta. En ollut ennen nähnyt tai kuullut Karita Mattilaa livenä, enkä siis tarkalleen ottaen ole vieläkään kuullut, mutta Salome Metropolitanin suorana lähetyksenä isolta kankaalta oli huikea elämys. Kyllä, olin yksi miljoonista, jotka katsoivat oopperaa valkokankaalta eilen ja taputti villisti Karita Mattilalle ja Juha Uusitalolle, vaikka he eivät sitä kuulleetkaan – mitä muuta olisin voinut tehdä? Aplodit ovat pieni ja vaatimaton osoitus siitä kiitollisuudesta ja ihailusta, mitä noita tähtiä kohtaan tunnen. Oopperanoviisi kuten minä halvaantui penkkiinsä oopperan ajaksi ja menetti puhekykynsä huikean kulttuurielämyksen vuoksi. Vieläkään en oikein osaa tarkalleen analysoida, miksi Salome jätti minuun jäljen ja teki näin armottoman syvän vaikutuksen. Komppaan Hesarin jutussa olevia pointteja. Karita Mattila oli käsittämättömän upea jokaista hiussuortuvaa ja hemmotellun teinitytön ilmettään myöten. Ja Juha Uusitalo, noh, hän nyt on vuosia ollut suokkarioopperalaulajani.

Opperasta leffateatterissa voi tietysti olla montaa mieltä. Tämä oopperan tuominen ”koko kansalle” on minusta mielenkiintoinen kulttuuri-ilmiö. Sinällään positiivinen, vaikka voin uskoa että oikeat oopperasnobbaajat pitävät moista rahvaanomaisena. Mutta en minä nyt jaksa ajatella tämän ilmiön eri puolia, sillä Salome väikkyy silmissä vieläkin.

Ylen Kulttuurikunto -kampanjassa vakuutetaan, että kulttuurikokemukset tekevät hyvää ihmiselle. Tämä viikonloppu, mukaanlukien perjantai-ilta, joka oli minulle tietyllätapaa kulttuurikokemus, on osoittanut teorian todeksi hyvinkin fyysisesti. Olen rentoutunut ja levännyt. Olo on keveä ja tyyni ja hymyilen jatkuvasti, nautin viikon lempipäivästäni eli sunnuntaista. Parhaiten tunnelmaani kuvaa musiikkisuosikkini Rajattoman Butterfly.

Sweet is the sound of my newborn wings

I stretch them open, I let them dry

I haven’t seen this world before

But I’m excused, I’m a butterfly

Sweet is the wind as it gently blows

The day away. And the night time comes

Great are the wonders that silence shows

I fall asleep and I dream of the sun.

And my butterfly.

(Sanat ja sävel Mia Makaroff)

Advertisements