Pidimme jatko-opiskelijaystäväni (hei, luet tätä kuitenkin, sulle pitää saada nimimerkki!) kanssa tiiviin artikkelisession. Kaksi tuntia kirjaston pöydän ääressä, edessä läppäri ja isot pinot kirjoja ja muistiinpanoja. Ideointia, nimien hakemista muistin kätköistä, kirjojen selaamista: ”Sanoiko nää jotain siitä? Olisiko sillä ja sillä jotain aiheesta? Mut hei, tää meidän on pakko lukea! Keneen se viittaa?” Ihanan inspiroivaa, mutta myös väsyttävää. Massu kurnii nälästä, lähden pian kotiin.

Eilen yritin eteenpäin omaa osuuttani tästä yhteisartikkelista ja vähän turhaannuin, sillä en osannut tehdä sitä mitä halusin. Äskeisen session ansiosta innostus ja motivaatio löytyivät uudelleen. Mahtista, että minulla on näin taitavasti motivoiva tukipilari!

Innostuksen puuskassa varasin kolme kirjaa huomiseksi matkalukemiseksi. Siinä ei ole mitään järkeä, sillä tyypilliseen tapaani tulen nukahtamaan bussiin jo ennen Leivonmäkeä… Sama koskee vielä todennäköisemmin paluumatkaa lauantaina. Olen siis lähdössä pikareissulle Helsinkiin. Menen oikeastaan vain yksiä juhlia varten: Suomalainen Tiedeakatemia on täyttänyt tänä vuonna 100 vuotta, ja huomenna on juhlavuoden päätöstilaisuus. Sain kutsun ainoastaan siksi, että sain Tiedeakatemialta apurahan, ja ne jaetaan siellä. Tiedän, juu, juhlaan osallistuminen ei ole edellytys rahan saamiselle, joten matkustaminen sinne saakka vain päästäkseni kiusaamaan itseäni korkokengissä on hullun hommaa, varsinkin kun juhla jo sinällään jännittää kovasti. Silti lähden, sillä haluan päästä Säätytalolle juhlimaan – ja sitäpaitsi korkokengissä tepastelu on kivaa. Jännittää, sillä olen varma että kaadun kengissäni, tai sitten kompastun ja kaadan viinilasin jonkun akateemikon syliin, tai sanon jotain ihan kamalan epäkorrektia väärässä seurassa, tai sitten olen niin kauhuissani, etten keksi mitään puhumista kenenkään kanssa… Kaikki painajaismaisia vaihtoehtoja. Mutta pääsenpähän pätemään, huokaus. (Toive: kunpa tuntisin sieltä jonkun!)

Tarkoitus on siis lukea matkalla tutkimukseen liittyviä kirjoja, että tulisi tehtyä töitäkin eikä vain humputeltua. Aioin ottaa yhden ruotsinkielisenkin mukaan, mutta sen lukemisesta ei kyllä tule mitään ilman sanakirjaa, joten jätän sen ensi viikkoon. Olen innoissani tekemässä tätä artikkelia, vaikka samaan aikaan pitäisi kyllä tehdä apurahahakemuksiakin. Tämä vain on paljon kivempaa! Äh, mietin niitä apurahoja ensi viikolla, nyt pohdin työtä ja työn eetosta. Jej!

Advertisements