Kolme päivää juhlintaa tuntuu – olen kyllä vähän väsy nyt. Aamulla nousin aikaisin ja kävin ystävälleni tärkeässä tilaisuudessa Keltinmäen kirkossa, mutta sieltä kotiuduttuani olen ollut aika sohvaperuna koko päivän. Sisko oli lähtenyt sillä aikaa kohti omaa kotiaan. Vaihdoin olohousut jalkaan ja villatossut varpaiden lämmittimiksi. (Herkku ja Namu olisivat olleet minusta ylpeitä päivän asuvalintani takia.) Kääriydyn upouuteen, ihanaiseen, vaaleanvihreään torkkupeittooni, jonka sain syntymäpäivälahjaksi ja jonka pelkkä silittely tuntuu voimauttavalta. Lämmitin synttärijuhlaruokien jämiä – yllättäen nämä siskokset olivat taas tehneet ruokaa kokonaista jalkapallojoukkuetta ja niiden huoltomiehiäkin varten, joten rääpittävää riittää. Sitten olenkin istunut sängynurkassa ja nauttinut Viihteestä: Tuulen viemän jatko-osan tv-sarjafilmatisointi Scarlett on puhdasta roskaa, mutta ah niin tyylikästä sellaista. Joanne Whalley-Kilmer yrittää pärjätä Scarlettina parhaansa mukaan, mutta Vivieniä minä silti kaipaan. Timothy Dalton sen sijaan vastaa mielikuvaani Rhett Butlerista paremmin kuin Clark Gable. (Tuulen viemään palaan myöhemmin (taas), luulen ainakin, sillä se on ollut mielessä paljon viime aikoina.)

En jotenkin jaksa ajatella ensi viikkoa, mutta pakko olisi vähitellen. Hurjasti taas töitä, sillä jotenkin olen onnistunut saamaan asioita rästiin. Taas tehdään pitkää iltaa työhuoneella ensi viikolla. Mutta en ajattele sitä nyt, ajattelen sitä joskus kun jaksan paremmin, onhan huomenna uusi päivä. Koska mieli pitäisi kuitenkin saada rauhoittumaan, ajattelen viherkasvejani. 🙂

Valitettavasti on niin, että Turusta tuomani prinsessapeikonlehden oksa ei tainnut onnistua juurtumaan. Se oli jonkin aikaa pullossa ilman mitään edistystä. Sitten sain neuvoksi vain tökätä sen multaan ja toivoa parasta. Se on ollut mullassa nyt jo yli viikon, ja näyttää päivä päivältä kuolleemmalta. Sääli, mutta voin hankkia jonkin toisen kukan tuohon ruukkuun. Taustalla kuvassa on anopinkieleni, joka kukoistaa.

Sain työkaverilta rönsyliljan rönsyn, ja se kasvatti juuret muutamassa päivässä ja pääsikin multaan. En ole ihan varma, miten se alkaa elämään, sillä halusin sen kylpyhuoneeseen, ja siellä ei ole kovin valoisaa. Sen ruukkukin on vähän vääräoppinen, sellainen suojaruukuksi tarkoitettu.

Viherkasveistani kaikkein eniten iloa minulle tuottaa tällä hetkellä kuitenkin murattini. Se on ollut kirjahyllyn päällä vasta muutaman viikon, ja on kasvanut jo kovasti. Jostain syystä olen haaveillut muratista pitkään, ja nyt kun sain aikaiseksi toteuttaa tämän ihan pienen haaveen, on mieli kovasti hyvä.

Kummallista, miten pienillä asioilla elämänlaatu välillä paranee. Niin kuin nyt se, että hankin muratin. Ja vessaan kukan vaaleanpunaisessa ruukussa. Näistä ne arjen helmet syntyvät.

Mainokset