Turun Tilda ojensi minulle ihanan palkinnon.

Kiitos Tildalle! Olet rakas ystävä! Hyvä että blogit pitävät meidät yhteydessä, kun arki muuten tuntuu vievän mukanaan ja näemme aivan liian harvoin.

Plakaatin myötä aloin miettiä blogeja ja ystävyyttä enemmänkin. Ystävyys ja blogit liittyvät monta kertaa toisiinsa ja monella eri tavalla. Ihan ensimmäinen kosketukseni blogikirjoittamiseenkin oli ystävien kanssa pidetty kimppablogi Vevmangel, joka on ollut hiljainen jo kauan.

Sen jälkeen, kun aloin kertoa Illuusioista ystäville ja tuttaville, on blogrolliin ilmaantunut aika monta blogia, joiden kirjoittajan tunnen. Tildan lisäksi läheisistä ystävistä esimerkiksi Annu kirjoittaa blogiaan, ja Nannander raportoi matkoistaan. Myös MinnaUu, Himmu, Outsa ja J ovat bloggaajia, joihin olen monin sitein sidoksissa myös blogimaailman ulkopuolella. Niin, ja sitten on sisko. Ilman Een ystävyyttä olisi moni asia väärällään (mutta lasketaanko siskoa tähän?).

Sitten on joukko bloggajia, jotka olen tavannut ensin muussa yhteydessä, mutta joihin olen oikeastaan varsinaisesti tutustunut vasta blogin kautta. Esimerkiksi Lypsy-blogin Elina ja Tutkijankammion portaita kipuava Sari ovat sellaisia. Myös Salongin emäntä Ilona on tuttu muuta kautta.

Blogi on myös tuonut uusia kontakteja. Hennan olen tavannut lyhyesti kerran (vieläkin nolottaa, miten hämmennyin siinä tilanteessa :). Hilpiä taas en ole varsinaisesti tavannut, mutta kävimme kerran kauppaa keskenämme. Hilpi on myös ensimmäisiä, jonka blogia aloin lukea ja uskaltauduin kommentoimaan, joten blogituttavuus on ollut käänteentekevä aikanaan.

Sitten on tietysti koko joukko bloggaajia, joita en tunne, mutta joihin pidän melko usein äänettömästi yhteyttä lukemalla heidän blogejaan ja kommentoimalla silloin tällöin. Blogrollistani löytyy koko joukko hienoja kirjoittajia, ainutlaatuisia ihmisiä, joita arvostan ja joiden kuulumisia luen innokkaasti.

Täysi mysteeri on tietysti se joukko, jotka ovat ystäviäni, mutta joiden en tiedä bloggaavan. Voihan myös olla, että blogrollissa on kirjoittajia, jotka tunnen ja olen tavannut, mutta en vain tiedä sitä.

Blogin avulla ylläpidetty ystävyys on helposti yksipuolista. Ystäväni eri puolilla karttaa pysyvät Illuusioiden avulla kärryillä minun tekemisistäni, mutta entä vastavuoroisuus? Blogin ideaan kuuluu kommentointi, vuorovaikutus. Ja sitäpaitsi: minäkin haluaisin joskus kuulla, mitä toisille kuuluu. Blogi ei siis korvaa puhelinta, kirjeitä, sähköpostia tai – ennen kaikkea – ystävien tapaamisen tarvetta.

Kaiken tämän listauksen jälkeen en enää tiedä, kenelle palkinnon ojentaisin. Siksipä en annakaan sitä erityisesti kenellekään, vaan ojennan kuin kuopusprinsessa kultaomenoitaan Elsa Beskowin sadussa: ”Olkaa hyvä ja ottakaa nyt joka iikka!”

Kiitos kaikille blogiystäville, lähellä ja kaukana, tutuille ja tuntemattomille.

Mainokset