Ulkona vesi tulee alas taivaalta aivan suoraan. Pidän sellaisesta kesäsateesta, sillä pisaroiden ropina sateenvarjolle on ihana ääni. Eikä suoraan satava sade kastele juuri ollenkaan – toisin kuin turkulainen tai helsinkiläinen tai muu rannikolla satava sade, joka tulee vaakatasossa aina, aina. Täällä sadekin on minusta ihana sää. Kevyttä positiivisuutta ilmassa. Myönnän, ettei sade aina ole kivaa ja tänä kesänä sitä on tullut liikaakin, mutta en minä jaksa kitistä sateesta, en millään.

Selkää särkee tietokoneen äärellä vietetyn päivän jälkeen, mutta ei se mitään. Olen pian lähdössä kotiin. Suunnitelma oli olla työhuoneella paljon pidempään tänään, mutta kävi jotain yllättävää: sain päivän tavoitteen tehtyä! Juuri nyt minulla on ”vähän” rästitöitä, joten voisin tietysti jatkaa vielä täällä tunnin tai pari muiden asioiden kimpussa, mutta enpä aio, ehkäpä puoli kuusi perjantai-iltana on ihan hyvä aika lähteä kotiin, varsinkin kun tulen tänne taas aamulla. Huomenna aloitan sitten ihan toisen projektin kanssa pakertamisen. Olen tyytyväinen tämän iltapäivän aikaansaannokseeni ja siksi hyvällä tuulella. Tutkimussuunnitelma syntyi kivuttomammin ja vähemmällä ahdistuksella kuin luulin. En sitten tiedä sen tieteellisestä tasosta, mutta juuri nyt en jaksa välittää. Ulkona sataa ja sateen ääni on tuhat kertaa parempaa ja mielenkiintoisempaa kuin tutkimussuunnitelmani tieteellisyys.

Olin eilen vanhempieni luona kotivahtina ja sain tänä aamuna siskolta kyydin kaupunkiin, hän kun vierailee maakunnassa kummityttönsä synttärien takia. Synkronoimme kalentereitamme ja yllättäen yhteisenä juhlaviikonloppuna olisi molemmilla vapaata tilaa. Aloimme heti visioida, miten kivaa olisi pitää yhteiset synttärit teemalla ”tytöt 50-vee” (totuus ikävuosien summasta on varsin toisenlainen). Onnistuimme saamaan kiistelyn aikaan tarjoiluista: kumpia tehtäisiin, söpöjä pikkupiirakoita vai järkeviä isoja piirakoita? Uskomatonta, miten tyhmän asian takia olin pahantuulinen päivällä! 🙂 Mikään ei voita siskon kanssa kärisemistä… Koko asia unohtui nopeasti, mutta vähän paha mieli leijui pään päällä pitkään.

Oikeastaan hapan ilmeeni hellitti vasta nyt iltapäivällä, kun koneen äärellä istumisesta alkoi tulla tulosta. Nyt tunnen saaneeni jotain aikaan ja ansaitsen vapaailtani. Voisin hemmotella itseäni vaikkapa lakkaamalla kynnet ja keittämällä ison pannullisen vihreää teetä ja leipomalla jotain lämmintä ja hyvää. Kotona odottaa myös eräs aika hauska ja hyvä kirja, josta tietenkin kerron sitten myöhemmin. Kynttilät palamaan, huopa jalkojen päälle ja ei muuta kuin kohti kirjaseikkailua.

Mainokset