Näin sen: Koli.

Ja Lieksa, joka melkein oli minulle(kin) liikaa.

Kävin siis Kolin lisäksi Pielisen museossa ja Paaterin kirkossa ja Eva Ryynäsen ateljeekodissa (lisätietoa esim. täällä).

Ystävien seura oli erinomaista, kuten aina, ja erityisesti Kolilla käynti oli huikea elämys, odotettu ja täydellinen.

Valitettavasti maanantain jännitys teki lopulta minusta ahdistuneen seuralaisen, enkä ollut erityisen hyvä vieras enää sunnuntai aamuna. Huomenna maanantaina on nimittäin edessä THPTS:n kesäseminaari ja ensimmäinen tieteellinen esitelmäni seminaarissa, ja vaikka en yleensä pelkää julkisia esitelmiä, olen tänään voinut hyvin huonosti kauhusta. Oma huonous sykkii joka jäsenessä ja peruisin lähtöni jos voisin. Oksettaa ja palelee, itkettää ja tekee mieli vain piiloutua.

Tietenkään en voi perua ja tietenkin selviä hengissä. Mutta jännittää silti. Onneksi en ole yksin. Olen onnekas, kun saan pitää ensimmäisen esitelmäni yhdessä ystäväni kanssa – puolet vähemmän kamala tilanne.

Tiistaina se on ohi ja pääsen kotiin ja suorittamaan työvuorta, joka on kasautunut elokuun loppuun.

Mainokset