Olen muuttanut ruokatottumuksiani tämän vuoden aikana. Ennen söin useimmiten opiskelijaruokaloissa, ja niissä tulee syötyä aina aika paljon, liikaakin. Talven aikana olen alkanut kuljettaa eväitä mukanani töihin. Sen lisäksi, että ruokailu Villa Ranan kahvihuoneessa on ihanan sosiaalinen ”hetki” (lainausmerkit siksi, että ruokataukoni on yleensä puolitoistatuntinen eikä mikään ”hetkinen”), on kivempi syödä vähän kevyemmin keskellä päivää. Ähkyaterioista nimittäin seuraa aina väsymyskohtaus. Edelleenkin käyn Ilokivessä pari kertaa viikossa, mutta eväiden kanssa vatsani on tyytyväisempi.

Opiskeluaikoina en syönyt ikinä kuin yhden lämpimän aterian päivässä. Nyt minun on iltaisin niin nälkä, että on pakko syödä muutakin kuin iltatee ja voikkari. Toisin sanoen syön pienempiä satseja mutta useamman kerran päivässä, mikä on kai lähempänä ravintoterapeuttien suosituksia kuin entinen ”kerran päivässä kunnon ähky” -ruokatapani. (Kuljetan usein mukanani myös ylimääräistä hedelmää tai voikkaria välipalana syötäväksi.) Verensokeri pysyy tasaisempana, jolloin jaksan paremmin enkä väsy ja masennu niin helposti. Ainakaan teoriassa. Olen kyllä alkanut epäillä, ettei omien eväiden syöminen ole yhtään halvempaa kuin opiskelijaruokalassa käyminen, kun aterioita pitää nyt olla kaksi per päivä. Mutta ei se mitään, pidä tämän hetkisestä systeemistäni. Uskottelen itselleni, että se on pidemmän päälle terveellisempää ja edistää työtäni.

Viikonloppuisin teen sitten niitä ruokia, joita kuljetan eväänä. Viime viikonloppuna huomasin oikein innostuvani kokkailusta ja tein vaiks mitä. Pidän ruoanlaitosta, joten se sopii oikein hyvin viikonloppujen rentoutumiskeinoksi.

Ensinnäkin: tein soijajuomasta vohveleita. Taikinaan tuli ehkä vähän liikaa kaurahiutaleita, joten vohvelit olivat aika kauraisia – mutta hyviä sokerin ja soijakaakaon kanssa iltapalana ja jälkkärinä. Lauantaina tein kikhernepihvejä (kuvassa niitä, ei siis vohveleita), joiden ohjeen ystäväni oli bongannut Nyt-liitteestä ja yhdessä sovelsimme sitä kerran heillä ja nyt tein oman versioni. Nämä maistuvat hyvin riisin tai couscousin kanssa ja ovat helppoa eväsruokaa. Tällä kertaa lisäkkeenä oli etikkapunajuuria ja tzatzikia. Lauantai-illaksi tein siskon ohjeella perunarieskoja ja niistä tuli tosi hyviä.

Sunnuntaiaamuisin teen yleensä itselleni aamiaisen sijaan brunssin, sillä aamut ovat hitaita ja pitkiä. Keitin ensimmäistä kertaa riisipuuroa soija- ja kauramaidosta, ja siitä tuli ihan hirmu hyvää! Melkein kuin täysmaidosta kotona jouluisin, ehdottomasti parempaa kuin rasvattomaan maitoon keitetty! Sunnuntain päivälliseksi keitin samettista punajuurikeittoa, jota söin perunarieskojen kanssa. Rieskojen päällä oli tuorejuustoa ja vehnänorassilttua. Nam, keitto oli niin hyvää! Tein tätä usein viime talvena, mutta kesällä ei ole tehnyt mieli. Nyt olen panostanut rautapitoiseen ruokaan, joten punajuurta on ollut lautasella joka päivä, muodossa tai toisessa. Mörkö -lautaselta syötynä tummanpunainen keitto, rieskat ja hyvä kirja muodostivat jokseenkin ihanan ruokaelämyksen. Sunnuntaipäivällisen pitääkin olla nautintoa.

Sunnuntai-iltana jatkoin vielä vaaleanpunaisen ruoan linjalla ja keitin viimevuotisista puolukoista vispipuuron. Ajattelin, että se sopii hyvin iltapäivien ruokahetkeen, kun tulen töistä kotiin ja on nälkä. Kun en haluaisi alkaa ihan kunnon ateriaa syömään kahta kertaa päivässä, mutta jotain vähän ruokaisampaa pitäisi olla, ilmoittaa vatsa.

Lisäksi viikonloppuna join useita mukillisia vihreää teetä, pari lasillista valkoviiniä ja pari kannullista marjamehua. Ja närpin uutta luontaistuotekaupasta hankittua rautaravinnettani, jonka pitäisi olla vatsaystävällistä ja sopia siis minullekin paremmin kuin muut rautalisät. Kaiken ruoanlaiton lisäksi katsoin kolme elokuvaa, luin ja kävin ulkona ja kaupungilla, Viherlandiassakin. Ei kai siis ihme, että viime viikolta kertyneet rästityöt jäivät lauantaina tekemättä? Yritän paikata olemalla tänään ahkerampi.

Advertisements