Tästä syksystä tulee puuttumaan jotain tärkeää, joka on piristänyt syksyn vaihtumista talveen jo monena vuonna, nimittäin Helsingin kirjamessut. Tai siis eivät ne puutu, kyllä ne järjestetään, nyt jo kymmenennen kerran. Ihanat neljä päivää kirjoja, kirjailijoita ja kirjakeskusteluja. Mutta surukseni minä en pääse paikalle. Olen tottunut olemaan kirjamessuilla joka vuosi useamman päivän töissä, ja nyt minä onneton olen buukannut konferenssin samalle viikonvaihteelle. Noh, ehkä minä kestän: viisi päivää Tartossa eivät nekään välttämättä ihan silkkaa kärsimystä ole. ;)

Onneksi sain kuitenkin hienon kirjallisuustapahtuman tähänkin syksyyn. Kuten pari päivää sitten mainostin, vietin tänään vapaapäivää Työväenkirjallisuuden päivässä Werstaalla, Tampereella. Tapahtuma oli ensimmäinen laatuaan, mutta sille selvästikin oli tarvetta ja kysyntää, sillä väkeä riitti enemmän kuin tiloihin mahtui. Werstaan auditorio kävi ahtaaksi jo aamupäivällä, ja iltapäivän “tähtiesiintyjän” Hannu Salaman haastattelu toistettiinkin sitten kameroiden avulla myös toiseen saliin, kun auditorio kertakaikkiaan oli jo täynnä (minä tietysti vanhana kirjamessukävijänä tunnistin tilanteen ja olin ollut varaamassa paikkaa jo puoli tuntia ennen Salaman haastattelun alkua – hah).

Voi miten minulla oli mukava päivä! Aamulla katsastin kirjapöydät, tein nopean sijoituspäätöksen ja ostin pitkään haaveilemani Erkki Tuomiojan elämänkertatutkimuksen Häivähdys punaista. Se oli aika kallis, joten sen jälkeen en päästänyt itseäni myyntipöytien luokse. Sain onnekkaasti viimeisen istumapaikan auditoriosta, kun tutkijoiden osuus päivän ohjelmasta oli alkamassa. Puheenvuorot olivat varsin mielenkiintoisia: Mikko Lahtinen ja Erkki Sevänen edustivat kirjallisuudentutkimusta, ja Erkki Tuomioja vasemmistolaista kirjoittajaa ja tutkijaa.

Erkki Tuomioja

Erkki Tuomioja on yksi erittäin suuresti ihailemiani henkilöitä, ettei suorastaan jalustalla seisoskeleva. Tämä oli nyt kai kolmas kerta, kun kuulin hänen puhuvan, eikä mielipiteeni ole muuttunut. Häivähdys punaista tarttui tänään mukaan tietysti siksi, että saatoin hakea siihen singeerauksen. Huvittavan harmillista on se, että minuun tietenkin juuri silloin iski armoton ujous, enkä uskaltanut puhua Tuomiojalle mitään, kunhan asiani esitin ja kiitin esityksestä. Niin että se siitä reippaasta aikuisesta, kaikkeen valmiina olevasta tutkijakokelaasta… Vähän voisi noita sosiaalisia taitoja vielä harjoitella. :D

Auditoriossa olisi jatkunut mielenkiintoinen paneeli, mutta minun oli pakko pitää lounastauko. Söin eväitäni Werstaan kahvilassa ja aloitin ostamani kirjan – ihanan rauhallinen lounashetki! Sen jälkeen juttelin vähän tuttujen kanssa (ihanaa törmätä naistenvessassa!) ja kävin Työväentalon lavalla katsomassa sosiologi Anna Kontulan haastattelua pamfletista Näkymätön kylä.

Anna Kontula Työväentalon lavalla Werstaalla. Haastattelija Mika Rönkkö.

Lievästi pahoinvoivana yhteiskuntamme kurjista puolista ja omien silmiemme sokeudesta katsoessamme oman maamme ongelmia sain vahvistusta viime aikaisiin ajatuksiini siitä, että “tarttis tehrä jotain”. (Mitä sitten teen, tai saanko aikaiseksi mitään, on toinen kysymys, jota en nyt sotke tähän.)

Viimeinen katsomani ohjelmaosuus oli kirjailija Hannu Salaman haastattelu, joka olikin loistava päätös päivälleni. Juhannustanssit on aikanaan jäänyt minulta kesken tylsänä ja ärsyttävänä, mutta tämänpäiväisen jälkeen haluan kyllä lukea Salaman teoksia, ainakin joitain joista nyt kuulin enemmän. Kirjailija oli aidosti hauska, yleisönsä ottava, teräväkielinen ja -päinen, ja selvästi aikaansa seuraava. Rohkeutta sanoa, mitä todella ajattelee, ei häneltä myöskään puutu.

Hannu Salama ja haastattelija Milla Peltonen

Salaman esiintymisen jälkeen auditoriossa olisi alkanut mielenkiintoinen paneeli dekkareista työväenkirjallisuutena, mutta olin luvannut mennä seuran pöytään tuuraamaan. Kävi ilmi, ettei sinne enää tarvinnut myyjää, ja olin jo aika väsy, joten lähdin kotiin tuntia aikaisemmalla junalla kuin oli tarkoitus. Se oli ihan hyvä. Papu oli jo vähän ikävissään kotona; leikitin sitä ekstrahuolellisesti siitä hyvästä, että olin kellon ympäri poissa.

Terveisiä Werstaalle ja muille järjestäjille: KIITOS!