Viimeiseltä eilinen kesäretki ainakin tuntuu, kun tänään taas tuntee sään syksyisyyden. Eilen toteutimme yhden kesän pyöräilysuunnitelmista ystävän kanssa. Lähdimme työhuoneista vähän aikaisemmin ja poljimme Vaajakoskelle. Ensimmäinen retkikohde oli Naissaaren ihastuttava kahvila, jossa herkuttelimme ja hengähdimme hetken päivän kiireistä.

Onneksi söin siellä vähän, sillä muutoin olisi tullut perikato seuraavassa kohteessa. Pandan tehtaanmyymälässä tuoksui karkeilta, totisesti. Ostin lakua työhuoneen piristykseksi (niin, työhuonettahan lakuilla piristetään, ei työn tekijää) ja vähän suklaanamejakin tulevia juhlia varten.

Valitettavasti repussa ollut kamera muistui mieleen vasta sieltä lähdettyämme, joten ne paikat jäävät nyt ilman kuvia. Paluumatkalla teimme vielä pistäytymisen Viherlandiaan, jossa kiertelimme niin kukkien kuin astioiden välissä huokaillen, mitä kaikkea joskus voisi tehdä. Vaikka viherasiat ovat nyt mielessäni paljon, niin jätin ostokset tällä kertaa väliin. Astioitakaan en tarvitse juuri nyt, mutta lahjaideoita tehtaanmyymälässä oli paljon.

Kukkien keskeltä pyöräilimme takaisin yläkaupungille kiertäen järven toista kautta. Jyväskylä näyttäytyi kyllä monesta eri näkökulmasta reissun aikana. Ja Jyväsjärven kiertävä ulkoilulenkki on aina kaunis.

Retken lopuksi kumpikin palasi vielä työhuoneelle, hullut työnarkkarit. Tänään pohdin sitä, kuinka työpäivät ovat viime aikoina venyneet aivan liikaa. Yhdeksän tuntia on yleensä ollut vaikeampi saada täyteen, mutta nyt parin viikon ajan olen tehnyt töitä kellon ympäri. Ja putki on vähän jäänyt päälle – tuntuu kummalta ajatuskin, että lähtisi töistä jo neljältä. Suuntaus ei ole terve pidemmän päälle, joten ihan tietoisesti olen järjestänyt itselleni ohjelmaa täksi iltapäiväksi etten löydä itseäni työhuoneelta taas kerran vielä yhdeksän aikaan… Menen katsomaan hömppäelokuvaa. Vaikka kuinka kauan olen kantanut mukanani listaa kaupungilla hoidettavista asioista, jospa nyt hoitaisin niitäkin. Esimerkiksi kreikankirja pitää hankkia, jännää!

Tänään palautin selvityksestä korjatun version. Vielä muutama viilaus pitää tehdä, mutta niitä tarvitaan oikeastaan vasta ensi viikolla. Saan siis viimeinkin upota nyt loppuviikon ajan oman v-kirjan juttuihin, joihin mieli on ikävöinyt selvitystä tehdessä. Kylmetin vain itseni ikävästi eilisellä retkellä, joten toivottavasti en nyt torppaa kipeäksi – lauantaiksi kun olisi tarkoitus reissata Turkuunkin. Kurkussa on nyt juuri kaktus, mutta ehkäpä saan sen sieltä pois äidin viinimarjamehulla.