Salonkijuoruissa Ilona oli löytänyt hauskan lelun, YearBook Yourself. Hauskaa oli nähdä itsensä eri vuosikymmenillä!
Aloitin valoisasta vuodesta 1950. Tässä kuvassa voisin olla yksi niistä naisista, joiden kokemuksia tutkin v-kirjassani. Hämmentävä ajatusleikki. Ainakin 1950-luku näyttää onnelliselta – tosin leuan varjoista ei ota selvää mitä ne ovat, mustelmia vai joku sienitauti, mutta ei se mitään. Jälleenrakennuksen kauniina aikana on helppoa hymyillä.
Vuonna 1966 näytän vähän akateemiselta feministiltä. Ainakin näytän siltä, 
että väitöskirja valmistuisi. Hiukan on kalpeat kasvot, mutta ne johtuvat varmaankin liiasta tekemisestä, minä kun en näinä aikoina malta istua paikallani vaan pelastan maailmaa mahdollisimman monella eri tavalla ja aina ihan täysillä, uskoen asiaani kovasti.
Kaikkein hämmentävin ajatusleikki on tässä viimeisessä kuvassani, joka on vuodelta 1984. Oikeastaan olen siis 3-vuotias. Kiva tukka, silti.
Huomaatteko muuten, miten harvoin ostan uusia laseja? Samat pokat 1950-luvulta 1980-luvulle! Suokkarimalli, niin ei kannata vaihtaa.
syyskuu 2, 2008 at 10:15 ap
Hauskaa! Tätä täytyy kokeilla itsekin!
Noista kolmesta tuo 1950-luku on kyllä paras. Tulee ihan sen ajan mainokset mieleen:
“Hänen hiuksensa olivat kadehdittavan kiiltävät ja pehmeät – mutta niitä hoitaakin SALEVON.”
syyskuu 2, 2008 at 10:33 ap
Tirsk, täähän onkin paljon parempi kun olet kertonut mitä teit kuvien ikustamishetkellä
Taidan editoida vähän omaa postaustani myös. (Joo, nytkin pitäisi tehdä töitä, mutta…)
syyskuu 2, 2008 at 8:58 ip
Elina: alan itsekin tykätä fiftarikuvasta kaikkein eniten, vaikka 1960-luku kiehtookin. Se sopisi työhuoneenkin seinälle, kun on omaa tutkimusaikaakin. Mutta miten nuo mustat läikät leuasta saisi pois? Ne olivat siis jo kehyksessä, eivät tietääkseni omassa naamassani.
Ilona: Se on se roolileikkejä leikkivä historioitsija joka pistää itsensä joka paikkaan ja aikaan.
Mutta miten mainiota työn korviketta tällainen onkaan! Hah!